“Mä olen alkanut kouluaamuina reippaasti pukemaan ekana päälleni ja auttamaan sua myös siivoamisessa kotona. Varmaan se johtuu siitä että oon kasvanut jo tähän ikään ja oppinut tällaistakin.” Näin pohti näinä päivinä kahdeksan vuotta täyttävä tyttäreni aamulla rauhallisen tyytyväisenä ääneen. Hymyilin. Tunnistin tämän yhdeksi niistä sekuntien ohikiitävistä hetkistä, jotka ovat kuin palkintoja vanhemmuudessa. Juttelimme hetken siitä, kuinka jokaisella on koko ajan jokin vaihe kasvettavana. Vauvana opetellaan … Continue reading Pelosta vai rakkaudesta?

Kun esikoiseni synnyttyä totuttelin äidin rooliin puuhakkaasti sen ajan uusin välinein ja suuntauksin, isäni totesi minulle: “Sitten kun olet sisäistänyt että kyseessä ei ole projekti, vaan jatkuva prosessi, olet pitkällä”. Terveisiä vaan isälleni tuonpuoleiseen, tässä sitä nyt ollaan. Kun lapset ovat alakouluikäisiä, sitä on (jo!) tottunut olemaan äiti. Arjessa on kuitenkin edelleen hetkiä, jolloin tulen miettineeksi että mihin ihmeeseen oikein ryhdyinkään kun tähän maailmaan lapsia … Continue reading Vanhemmuus on rohkea, sitkeä teko

Kuten kaikki vanhemmat ovat tehneet maailman sivu, me nelikymppiset kasvatamme lapsiamme ihan toisenlaisessa maailmassa kuin itse kasvoimme. Lapsemme kasvavat tiedonpaljouden ja vaihtoehtojen keskellä. Valinnanvapauden ja valintojen määrän suhteen maailma on muuttunut nopeimmin. Vaikka omin päin valitseminen tuntuu vapauttavalta, aivojamme ei ole totutettu siihen. Jatkuva päätösten tekeminen on kuluttavaa ja vie aivoilta energiaa – siksikin olemme välillä vähän kuutamolla. Ei meidän vanhempiemme tarvinnut koko ajan valita. … Continue reading Kas, Kekkonen ei kasvata lapsiamme

Arki on tuloa ja menoa, elämä lähtöjä ja saapumisia. Eteinen näkee kaiken, ottaa vastaan kaiken – kuin äiti. Tästä tullaan ja tästä lähdetään maailmaan. Reppuja, kenkiä, hiekkaa ja hyppynaruja. Unohtuneita tavaroita, avainkaulalapsia. Ystäviä, eväitä, kiirettä, odottelua. Viimeiset halit, ensimmäiset syleilyt. Ovi avautuu ja sulkeutuu, avautuu ja sulkeutuu. Tässä tapahtuu elämä. Ja ovelta hienoin huikkaus: Huhuu, Äiti hei, kotona ollaan! Life is coming and going, departures … Continue reading Eteinen, elämän näyttämö

Minä suojaan sinua koko sydämeni voimalla vartaloni varjolla sieluni sanoin ja käsieni teoin, suojaan sinua. Että saisit vielä lentää lintujen kanssa, tanssia prinsessojen piirissä, pysyä yksisarvisten matkassa, taikametsässä, säilyttää silmiesi kirkkauden ja poskesi silon niin pitkään kuin vain on mahdollista jotta sinulla olisi sitten mistä ammentaa, paljon paljon myöhemmin kun tarvitaan, minne palata, mielesi sopukkaan, muistisi tunteeseen, sydämesi kotiin. Suojaan sinua. I will shelter you … Continue reading Suojaan sinua