Vain tänään on aina kesä

Kävelen kesäillassa arkisia katujani  laukussani kirja, ja jalassani sandaalit, ne mukavimmat. Kuvittelen, etten ole tottunut tähän mieltä hellivään valoon, lämpöön,  suloiseen loppukesän oloon – Että tämä on tupsahtanut tähän juuri nyt talven keskeltä käymään ja huomenna taas on loputonta harmaata ja kylmää. Mikä ainutlaatuinen ilta! On this very mundane evening, I am walking these familiar worn-out streets wearing my comfiest sandals, carrying a book. And … Continue reading Vain tänään on aina kesä

Perspektiivi ja tasapaino

Kun elämä pyörii perusasioissa; Lähisuhteissa, työssä, kodissa, keittiössä ja lähikaupassa, huomaa niiden arvon elämässä. Ne ovat kuin perusta ja kivijalka. Ne ovat turva, josta ponnistaa. Niiden laiminlyöntiä on vaikeaa, ellei mahdotonta, korjata mihinkään muuhun keskittymällä. Mutta kun perusasiat rullaavat ja elämä pyörii vain niissä, alkaa huomata mikä merkitys onkaan hengenravinnolla: Viihteellä, museoilla, konserteilla, ohikiitävillä kohtaamisilla, hömpällä, matkustelulla, yhdessä koetuilla elämyksillä. Tämä kummallinen kevät on antanut … Continue reading Perspektiivi ja tasapaino

Hymy on uusi halaus

Kaikki on muuttunut. Mutta mitä on otettu pois? Turvallisuuden tunnetta on järkytetty ja vapauden laajuutta rajoitettu. Pinta roiskuu ja vaahtoaa. Mutta syvällä on aina tyyni. Hyvän elämän ainekset ovat Pohjolassa paikallaan. Ehkä nyt huomaamme että yltäkylläinen hyvä ei synny määrällisestä runsaudesta. Ehkä opimme lapioimaan hyvän laajemmalle ja tasaisemmin. Pajunkissat ja auringonsäteet ovat täällä niin kuin ennenkin. Niin myös ihmissuhteet, lämpö ja leikki, luovuus, rakkaus, elossa … Continue reading Hymy on uusi halaus

Life as it is

Tuli aika ottaa tämä taulu seinältä. En tarvitse sitä enää. Elämäni on sellaista kuin se on. Se on toisinaan epäselvää, epävarmaa, tuntuu väsyneeltä ja vaikealta. Tulen töistä väsyneenä sotkuiseen kotiin, jossa jauhot ja nuudelinpalat ovat pitkin keittiön lattiaa ja eteinen on hujan hajan kenkiä ja reppuja. Lapset riitelevät. Tekemättömät työt painavat ja se, olenko ollut riittävä kenellekään koko päivänä. Mutta minulla on koti. Minulla on … Continue reading Life as it is

Ethän sure mennyttä kesää? Se on jo edessäpäin.

Me suomalaiset olemme onnekkaita, sillä meillä on vuodenajat. Meillä on aina mitä odottaa. Syksyllä odotamme talvea – lunta, hiihtokelejä, pulkkamäkiä ja pakkasta, ja talvella kesää – lomaa, laiturinnokkaa, lämpimiä vesiä ja huoletonta linnunlauluista luontoa. Jokaisella vuodenajalla on omat parhaat puolensa, joita on onnellista kaivata kun ne eivät ole käsillä. Ihminen on onnellisimmillaan, kun on mitä odottaa. Kun kalenterissa on asioita, joita kohti elämä kulkee, tuntuu … Continue reading Ethän sure mennyttä kesää? Se on jo edessäpäin.

Luopumisesta – ei luovuttamisesta

Keski-ikä, mihin sen nyt nykyaikana lasketaankaan ajoittuvan, on vedenjakaja sen suhteen, että elämässä alkaa ilmetä enemmän menetyksiä. Vanhemmat ikääntyvät, ystäväpiirissä alkaa ilmetä terveysongelmia ja kuolemaakin, tapahtuu eroja ja työpaikan tai toimeentulon epäreilujakin menetyksiä. Lapset kasvavat ja etääntyvät hiljalleen vanhempien helmoista. Olen huomannut tunnistavani pikkuhiljaa ihmiset, jotka ovat menettäneet – tai varsinkin ihmiset, jotka eivät vielä ole kokeneet suuria menetyksiä. (Olin itsekin pitkään, ehkä liiankin pitkään, … Continue reading Luopumisesta – ei luovuttamisesta

Ajanhallinnasta energian johtamiseen

Takavuosina puhuttiin paljon ajanhallinnasta. Markkinoille tuli kalentereita ja ajanhallintajärjestelmiä ja -tekniikoita. Minäkin ostin kiireahdistuksessani oikein ajanhallintaoppaan (2003), jota en näköjään sen kummemmin ole edes avannut. Ostin muuten myös Bodil Jönssonin “Tio tankar om tid” -kirjan, joka on ikuinen ja aina ajankohtainen ajatus. Hassu tuo ajanhallinta-termi sinänsä, sillä aikaahan ei kukaan voi hallita -minuutit kulkevat ihmisestä riippumatta samaan tahtiin koko ajan. Omaa toimintaansa ja tehtäviä voi … Continue reading Ajanhallinnasta energian johtamiseen

Minkä ihmeen avulla aikuiset vielä jaksaa?

Kuusitoistavuotiaana kirjoitin päiväkirjaani: “Joskus sitä ihmettelee että miten ne isot ihmiset, paikalleen jääneet viisaammat vanhemmat jaksaa. Miten ne jaksaa päivästä toiseen kun niillä ei ole mitä odottaa? Tässä pienen ja ison ihmisen välivaiheilla vielä iloitsee pienistä asioista ja odottaa aina jotain: Juhlia, viikonloppua, iltapäivää, yötä, kesää… ja tulevaisuutta, että mitä se tuo. Mikä susta oikein tulee, millainen oikein lopulta ootkaan, kenen kanssa perustat perheen jne… … Continue reading Minkä ihmeen avulla aikuiset vielä jaksaa?

Haja-ajatuksia, osa tieskuinkamones

Surullista on kohdata aikuinen ihminen, jonka silmissä huutaa elämätön elämä. Vielä surullisempaa on kohdata sellainen, joka ei uskalla vanheta; joka tekee kaikkensa että kaikki ulkoinen pysyisi ja hehkuisi; keskittyy puitteisiin. Sellainen jättää sisäisen hehkun syttymättä, ihminen jää ontoksi kuoreksi. ** Kuluttavinta on epätietoisuus. Kun päätös on tehty ja tiedossa, minkälainen tahansa, vapautuu tila keskittyä siihen suhtautumiseen sekä toimintaan. ** Et ole aina vahva, mutta voit … Continue reading Haja-ajatuksia, osa tieskuinkamones

Toiveet ovat toteutuvaa tyyppiä

Lumen sadellessa kauniisti lyhtypylvään lampun valossa, luistelimme tutulla jääkentällä kahden. Hiljaisen kaupungin iltaan kuului välillä muksahdus ja sitten iloinen huudahdus: Kaikki hyvin äiti! Mietin, kuinka etuoikeutettu olenkaan kun saan elää maassa jossa on vuodenajat, kaupungissa, jossa luistinrata ja kaikki muukin löytyy kulman takaa. Minulla on terveet lapset, lämmin koti, työpaikka ja hyviä ihmisiä ympärillä. Mitä muuta voisi edes toivoa? Miten ihmeessä elämä ikinä voisi olla … Continue reading Toiveet ovat toteutuvaa tyyppiä