Nyt kun ei voi matkustaa, ihmiset kaipaavat matkustamista. Nyt kun ei ole kuuma, ihmiset kaipaavat lämpöä. Nyt kun ollaan kotona, ihmiset haluavat pois kotoa. Nyt kun ollaan perheen kanssa, ihmiset kaipaavat muiden seuraa. Sitten kun ollaan koko ajan matkalla, ihmiset kaipaavat että saisi olla menemättä ja tulematta. Sitten kun on kuuma, ihmiset kaipaavat viileää. Sitten kun ollaan koko ajan toisaalla, kaivataan omaa sänkyä. Sitten kun … Continue reading Nytkun-sitkun ikiliikkuja

Kävelen kesäillassa arkisia katujani  laukussani kirja, ja jalassani sandaalit, ne mukavimmat. Kuvittelen, etten ole tottunut tähän mieltä hellivään valoon, lämpöön,  suloiseen loppukesän oloon – Että tämä on tupsahtanut tähän juuri nyt talven keskeltä käymään ja huomenna taas on loputonta harmaata ja kylmää. Mikä ainutlaatuinen ilta! On this very mundane evening, I am walking these familiar worn-out streets wearing my comfiest sandals, carrying a book. And … Continue reading Vain tänään on aina kesä

Kun elämä pyörii perusasioissa; Lähisuhteissa, työssä, kodissa, keittiössä ja lähikaupassa, huomaa niiden arvon elämässä. Ne ovat kuin perusta ja kivijalka. Ne ovat turva, josta ponnistaa. Niiden laiminlyöntiä on vaikeaa, ellei mahdotonta, korjata mihinkään muuhun keskittymällä. Mutta kun perusasiat rullaavat ja elämä pyörii vain niissä, alkaa huomata mikä merkitys onkaan hengenravinnolla: Viihteellä, museoilla, konserteilla, ohikiitävillä kohtaamisilla, hömpällä, matkustelulla, yhdessä koetuilla elämyksillä. Tämä kummallinen kevät on antanut … Continue reading Perspektiivi ja tasapaino

Tuli aika ottaa tämä taulu seinältä. En tarvitse sitä enää. Elämäni on sellaista kuin se on. Se on toisinaan epäselvää, epävarmaa, tuntuu väsyneeltä ja vaikealta. Tulen töistä väsyneenä sotkuiseen kotiin, jossa jauhot ja nuudelinpalat ovat pitkin keittiön lattiaa ja eteinen on hujan hajan kenkiä ja reppuja. Lapset riitelevät. Tekemättömät työt painavat ja se, olenko ollut riittävä kenellekään koko päivänä. Mutta minulla on koti. Minulla on … Continue reading Life as it is

Me suomalaiset olemme onnekkaita, sillä meillä on vuodenajat. Meillä on aina mitä odottaa. Syksyllä odotamme talvea – lunta, hiihtokelejä, pulkkamäkiä ja pakkasta, ja talvella kesää – lomaa, laiturinnokkaa, lämpimiä vesiä ja huoletonta linnunlauluista luontoa. Jokaisella vuodenajalla on omat parhaat puolensa, joita on onnellista kaivata kun ne eivät ole käsillä. Ihminen on onnellisimmillaan, kun on mitä odottaa. Kun kalenterissa on asioita, joita kohti elämä kulkee, tuntuu … Continue reading Ethän sure mennyttä kesää? Se on jo edessäpäin.

Keski-ikä, mihin sen nyt nykyaikana lasketaankaan ajoittuvan, on vedenjakaja sen suhteen, että elämässä alkaa ilmetä enemmän menetyksiä. Vanhemmat ikääntyvät, ystäväpiirissä alkaa ilmetä terveysongelmia ja kuolemaakin, tapahtuu eroja ja työpaikan tai toimeentulon epäreilujakin menetyksiä. Lapset kasvavat ja etääntyvät hiljalleen vanhempien helmoista. Olen huomannut tunnistavani pikkuhiljaa ihmiset, jotka ovat menettäneet – tai varsinkin ihmiset, jotka eivät vielä ole kokeneet suuria menetyksiä. (Olin itsekin pitkään, ehkä liiankin pitkään, … Continue reading Luopumisesta – ei luovuttamisesta

Kuusitoistavuotiaana kirjoitin päiväkirjaani: “Joskus sitä ihmettelee että miten ne isot ihmiset, paikalleen jääneet viisaammat vanhemmat jaksaa. Miten ne jaksaa päivästä toiseen kun niillä ei ole mitä odottaa? Tässä pienen ja ison ihmisen välivaiheilla vielä iloitsee pienistä asioista ja odottaa aina jotain: Juhlia, viikonloppua, iltapäivää, yötä, kesää… ja tulevaisuutta, että mitä se tuo. Mikä susta oikein tulee, millainen oikein lopulta ootkaan, kenen kanssa perustat perheen jne… … Continue reading Minkä ihmeen avulla aikuiset vielä jaksaa?