Hymy on uusi halaus

Kaikki on muuttunut. Mutta mitä on otettu pois? Turvallisuuden tunnetta on järkytetty ja vapauden laajuutta rajoitettu. Pinta roiskuu ja vaahtoaa. Mutta syvällä on aina tyyni. Hyvän elämän ainekset ovat Pohjolassa paikallaan. Ehkä nyt huomaamme että yltäkylläinen hyvä ei synny määrällisestä runsaudesta. Ehkä opimme lapioimaan hyvän laajemmalle ja tasaisemmin. Pajunkissat ja auringonsäteet ovat täällä niin kuin ennenkin. Niin myös ihmissuhteet, lämpö ja leikki, luovuus, rakkaus, elossa … Continue reading Hymy on uusi halaus

Onneksi emme vielä tiedä mitä emme tiedä

Tämän hetkinen maailmantilanne muistuttaa minua ensimmäisen ulkomaillemuuton tunteista. Tuntui epävarmalta muuttaa vauva kainalossa ja taapero toisessa kädessä toiseen maahan, josta en tuntenut ketään ja jonka systeemiä en tuntenut. Mielessä oli paljon kysymyksiä, joihin ei ollut vastauksia. Pystynkö pitämään huolta lähimmistä? Miten pärjäämme taloudellisesti? Toki mukana oli myös innostus ja reippaus tarttua seikkailuun, koska päätös oli oma. Elämän ulkoiset ja sosiaaliset olosuhteet muuttuivat, vaikka sisältö ei … Continue reading Onneksi emme vielä tiedä mitä emme tiedä

pohtia miksi

Tärkein kysymys: Miksi?

Joskus niitä, jotka aina tahtovat tietää taustat ja selvittää syyt asioihin (Huom! eri asia kuin syylliset), pidetään vähän rasittavina. Aina he ovat kysymässä miksi. Elämän oravanpyörä ei aina näitä kysyjiä tuntuisi sallivan, vaikka sitä juuri tämä erilaisuuksia pullisteleva maailma tarvitsisi. Ihmiset, jotka tahtovat tietää miksi, ovat kykeneväisiä empatiaan. Myötätunto nimittäin syntyy ymmärtämisestä. Ja ymmärtääkseen on oltava kiinnostunut ja jaksettava kuunnella sekä perehtyä. Tiedät ehkä tarinan: … Continue reading Tärkein kysymys: Miksi?

Life as it is

Tuli aika ottaa tämä taulu seinältä. En tarvitse sitä enää. Elämäni on sellaista kuin se on. Se on toisinaan epäselvää, epävarmaa, tuntuu väsyneeltä ja vaikealta. Tulen töistä väsyneenä sotkuiseen kotiin, jossa jauhot ja nuudelinpalat ovat pitkin keittiön lattiaa ja eteinen on hujan hajan kenkiä ja reppuja. Lapset riitelevät. Tekemättömät työt painavat ja se, olenko ollut riittävä kenellekään koko päivänä. Mutta minulla on koti. Minulla on … Continue reading Life as it is

Pelosta vai rakkaudesta?

“Mä olen alkanut kouluaamuina reippaasti pukemaan ekana päälleni ja auttamaan sua myös siivoamisessa kotona. Varmaan se johtuu siitä että oon kasvanut jo tähän ikään ja oppinut tällaistakin.” Näin pohti näinä päivinä kahdeksan vuotta täyttävä tyttäreni aamulla rauhallisen tyytyväisenä ääneen. Hymyilin. Tunnistin tämän yhdeksi niistä sekuntien ohikiitävistä hetkistä, jotka ovat kuin palkintoja vanhemmuudessa. Juttelimme hetken siitä, kuinka jokaisella on koko ajan jokin vaihe kasvettavana. Vauvana opetellaan … Continue reading Pelosta vai rakkaudesta?

Piilopaikka maailman ulkopuolella

Kaikissa kodeissa, maissa ja kaupungeissa, missä olen asunut,minulle on muodostunut jostakin puistonpenkistä, kadunnurkasta tai rannan kivestä oma hiljainen paikkani, jossa käyn pysähtymässä kun kaaos yrittää ottaa yliotteen. Paikka ei ole piilossa, mutta kuitenkin niin ettei ohikulkijoihin ole katseyhteyttä. Se on kuin ujoudessaan jäänyt maailman oravanpyörältä huomaamatta.Se on sellainen, jossa voin havaita pienuuteni; katsoa kuin ulkopuolisena kun maailma toimii ilman minuakin.Ratikat kulkevat, ihmiset liikkuvat ja ovat … Continue reading Piilopaikka maailman ulkopuolella

Ethän sure mennyttä kesää? Se on jo edessäpäin.

Me suomalaiset olemme onnekkaita, sillä meillä on vuodenajat. Meillä on aina mitä odottaa. Syksyllä odotamme talvea – lunta, hiihtokelejä, pulkkamäkiä ja pakkasta, ja talvella kesää – lomaa, laiturinnokkaa, lämpimiä vesiä ja huoletonta linnunlauluista luontoa. Jokaisella vuodenajalla on omat parhaat puolensa, joita on onnellista kaivata kun ne eivät ole käsillä. Ihminen on onnellisimmillaan, kun on mitä odottaa. Kun kalenterissa on asioita, joita kohti elämä kulkee, tuntuu … Continue reading Ethän sure mennyttä kesää? Se on jo edessäpäin.

Luopumisesta – ei luovuttamisesta

Keski-ikä, mihin sen nyt nykyaikana lasketaankaan ajoittuvan, on vedenjakaja sen suhteen, että elämässä alkaa ilmetä enemmän menetyksiä. Vanhemmat ikääntyvät, ystäväpiirissä alkaa ilmetä terveysongelmia ja kuolemaakin, tapahtuu eroja ja työpaikan tai toimeentulon epäreilujakin menetyksiä. Lapset kasvavat ja etääntyvät hiljalleen vanhempien helmoista. Olen huomannut tunnistavani pikkuhiljaa ihmiset, jotka ovat menettäneet – tai varsinkin ihmiset, jotka eivät vielä ole kokeneet suuria menetyksiä. (Olin itsekin pitkään, ehkä liiankin pitkään, … Continue reading Luopumisesta – ei luovuttamisesta

Maybe the world is raising the needed from our kids

Nykylapsuuden erottaa omastani ainakin valintojen määrä. Vaikka itse elin monilta osin kovin yltäkylläisen (tai ainakin niukkuudesta kauempana olevan) lapsuuden, on silti vaikea hypätä lasteni kenkiin, joille on keksittävä yhä luovempia tai kovempia keinoja saadakseen heidät esimerkiksi syömään “tätä mitä nyt tänään on”. Heidän maailmansa kun on erilainen: He tietävät että kaikessa on vaihtoehtoja tarjolla. Tai – heidän on vaikea ymmärtää ettei jossain asiassa niin olisi. … Continue reading Maybe the world is raising the needed from our kids

Hajatuksia, osa sataviissataa

– Kaikkein arvokkaimmat asiat elämässä ovat sellaisia, joita ei voi laittaa “kerralla kuntoon”. Kunto, terveys, parisuhde ja lastenkasvatus, esimerkiksi, vaativat säännöllistä toimintaa koko ajan. Pienillä teoilla ja tottumuksilla, joka päivä, saadaan aikaan ajan myötä suuri onni. – – Aivot eivät ota vastaan tietoa, jolle ei ole jo jonkinlaista pohjaa. Toisin sanoen, ymmärrämme vain asioita, joista tiedämme jo jotakin. – – Simppeliys on ajattelutyön merkki. Mitä … Continue reading Hajatuksia, osa sataviissataa