Repullinen kulttuureita

Jokaisesta kulttuurista, jonka osana olen ollut, on tarttunut mukaani jotakin. Lapsuuden perheestä ja yhteisöistä, työpaikoista, naapurustoista ja maista, joissa olen asunut. Lapsuudessa tunnelma ja toimintatavat tarttuvat tietenkin vahvimmin, automaattisesti ja tiedostamatta, ja niitä voi sitten tässä keski-iän tiimoilla ihmetellä itsessään. Aikuisuudessa on se hyvä puoli, että on mahdollista yrittää tietoisesti valita, mitä reppuunsa ottaa. Kun ulkosuomalaisena sain etuoikeutetusti kokea toisenlaisia tapoja elää, päätin tietoisesti yrittää … Continue reading Repullinen kulttuureita

Vain tänään on aina kesä

Kävelen kesäillassa arkisia katujani  laukussani kirja, ja jalassani sandaalit, ne mukavimmat. Kuvittelen, etten ole tottunut tähän mieltä hellivään valoon, lämpöön,  suloiseen loppukesän oloon – Että tämä on tupsahtanut tähän juuri nyt talven keskeltä käymään ja huomenna taas on loputonta harmaata ja kylmää. Mikä ainutlaatuinen ilta! On this very mundane evening, I am walking these familiar worn-out streets wearing my comfiest sandals, carrying a book. And … Continue reading Vain tänään on aina kesä

Pari riviä elämästä – Tällaista ajattelin tänään

Elämä ei ole lineaarista. Se pompsahtelee ajassa; menee yhtä varmasti aina välillä alamäkeen kuin ylämäkeenkin. Tästä kun päästään, tulee tuota ja sitten taas tätä. Parempi käyttää aikansa oppimalla purjehtimaan ja nauttimalla purjeiden reivaamisesta ja solmujen solmimisesta, kuin pyytelemällä myötätuulta. Ihmiset eivät ole rationaalisia eivätkä koskaan tietynlaisia. Kukaan ei ole aina kiltti, aina töykeä, koko ajan vahva tai ikuisesti epäonnistuja. Ihminen on paitsi perimänsä ja kokemansa … Continue reading Pari riviä elämästä – Tällaista ajattelin tänään

Perspektiivi ja tasapaino

Kun elämä pyörii perusasioissa; Lähisuhteissa, työssä, kodissa, keittiössä ja lähikaupassa, huomaa niiden arvon elämässä. Ne ovat kuin perusta ja kivijalka. Ne ovat turva, josta ponnistaa. Niiden laiminlyöntiä on vaikeaa, ellei mahdotonta, korjata mihinkään muuhun keskittymällä. Mutta kun perusasiat rullaavat ja elämä pyörii vain niissä, alkaa huomata mikä merkitys onkaan hengenravinnolla: Viihteellä, museoilla, konserteilla, ohikiitävillä kohtaamisilla, hömpällä, matkustelulla, yhdessä koetuilla elämyksillä. Tämä kummallinen kevät on antanut … Continue reading Perspektiivi ja tasapaino

Kohtaamisia korona-aikana

Sattuipa eilen kävelylläni vastaan reipas vanhempi rouva, joka kysyi tietä eräälle kirkolle ruuanjakoon. Annoin koordinaatit ja viittilöin oikeaan suuntaan. Hän ehti siinä kertomaan että miesystävä oli kieltänyt lähtemästä ulos mutta hän ei voinut totella koska ’Muistisairauteni vuoksi en muista kohta enää yhtään mitään jos en käy ulkona ja yritä löytää paikkoihin’.En hennonut muistutella ulkonaliikkumisjutuista riskiryhmille, vaan katsoin parhaaksi kävellä yhdessä kirkolle neljän korttelin päähän. Hän iloisesti … Continue reading Kohtaamisia korona-aikana

Hymy on uusi halaus

Kaikki on muuttunut. Mutta mitä on otettu pois? Turvallisuuden tunnetta on järkytetty ja vapauden laajuutta rajoitettu. Pinta roiskuu ja vaahtoaa. Mutta syvällä on aina tyyni. Hyvän elämän ainekset ovat Pohjolassa paikallaan. Ehkä nyt huomaamme että yltäkylläinen hyvä ei synny määrällisestä runsaudesta. Ehkä opimme lapioimaan hyvän laajemmalle ja tasaisemmin. Pajunkissat ja auringonsäteet ovat täällä niin kuin ennenkin. Niin myös ihmissuhteet, lämpö ja leikki, luovuus, rakkaus, elossa … Continue reading Hymy on uusi halaus

Onneksi emme vielä tiedä mitä emme tiedä

Tämän hetkinen maailmantilanne muistuttaa minua ensimmäisen ulkomaillemuuton tunteista. Tuntui epävarmalta muuttaa vauva kainalossa ja taapero toisessa kädessä toiseen maahan, josta en tuntenut ketään ja jonka systeemiä en tuntenut. Mielessä oli paljon kysymyksiä, joihin ei ollut vastauksia. Pystynkö pitämään huolta lähimmistä? Miten pärjäämme taloudellisesti? Toki mukana oli myös innostus ja reippaus tarttua seikkailuun, koska päätös oli oma. Elämän ulkoiset ja sosiaaliset olosuhteet muuttuivat, vaikka sisältö ei … Continue reading Onneksi emme vielä tiedä mitä emme tiedä

pohtia miksi

Tärkein kysymys: Miksi?

Joskus niitä, jotka aina tahtovat tietää taustat ja selvittää syyt asioihin (Huom! eri asia kuin syylliset), pidetään vähän rasittavina. Aina he ovat kysymässä miksi. Elämän oravanpyörä ei aina näitä kysyjiä tuntuisi sallivan, vaikka sitä juuri tämä erilaisuuksia pullisteleva maailma tarvitsisi. Ihmiset, jotka tahtovat tietää miksi, ovat kykeneväisiä empatiaan. Myötätunto nimittäin syntyy ymmärtämisestä. Ja ymmärtääkseen on oltava kiinnostunut ja jaksettava kuunnella sekä perehtyä. Tiedät ehkä tarinan: … Continue reading Tärkein kysymys: Miksi?

Life as it is

Tuli aika ottaa tämä taulu seinältä. En tarvitse sitä enää. Elämäni on sellaista kuin se on. Se on toisinaan epäselvää, epävarmaa, tuntuu väsyneeltä ja vaikealta. Tulen töistä väsyneenä sotkuiseen kotiin, jossa jauhot ja nuudelinpalat ovat pitkin keittiön lattiaa ja eteinen on hujan hajan kenkiä ja reppuja. Lapset riitelevät. Tekemättömät työt painavat ja se, olenko ollut riittävä kenellekään koko päivänä. Mutta minulla on koti. Minulla on … Continue reading Life as it is

Pelosta vai rakkaudesta?

“Mä olen alkanut kouluaamuina reippaasti pukemaan ekana päälleni ja auttamaan sua myös siivoamisessa kotona. Varmaan se johtuu siitä että oon kasvanut jo tähän ikään ja oppinut tällaistakin.” Näin pohti näinä päivinä kahdeksan vuotta täyttävä tyttäreni aamulla rauhallisen tyytyväisenä ääneen. Hymyilin. Tunnistin tämän yhdeksi niistä sekuntien ohikiitävistä hetkistä, jotka ovat kuin palkintoja vanhemmuudessa. Juttelimme hetken siitä, kuinka jokaisella on koko ajan jokin vaihe kasvettavana. Vauvana opetellaan … Continue reading Pelosta vai rakkaudesta?