Asiat eivät yleensä ole miltä näyttävät

Auringonlaskua kai kutsutaan laskuksi, koska näyttää siltä että valopallo painuu metsän taa. Todellisuudessa sen pallon, jonka päällä itse kiidämme avaruudessa, pyörähtäminen akselinsa ympäri saa auringon näkymään taivaallamme päiväsaikaan. Nykyään tiedämme tämän, ja voimme siksi vastustaa aistiemme selitystä. Ihmisen aistit auttavat yksilöä selviämään hengissä päivittäisissä asioissa, mutta ihan kaikkeen eivät aistit tietolähteinä riitä. Kannattaa käyttää aivoja ja kyseenalaistaa, kerätä tietoa, ja kysyä joltain, joka on käyttänyt … Continue reading Asiat eivät yleensä ole miltä näyttävät

Neliraajajarrutus

Vaihdoin työpaikkaa juuri kun pandemia puhkesi ja toimistotyöläisten etähommat sekä lasten etäkoulu alkoivat. Olin aivan innoissani uudesta työpaikasta, mutta mieleni teki etätyö-eristäytymisen vuoksi kuin neliraajajarrutusta: Ei, ei, ei tätä! Olen kokenut tämän jo! Työpaikan vaihdossa joutuu luonnollisesti hetken olemaan kuulumatta mihinkään yhteisöön – huolimatta siitä, kuinka hienosti vastaanottava työpaikka toimii tulokasta kohtaan. Etätyössä lisäksi mieli kyseenalaistaa yhteisöön kuulumista jatkuvasti, vaikkei olisikaan uusi porukassa, kun keho … Continue reading Neliraajajarrutus

Nytkun-sitkun ikiliikkuja

Nyt kun ei voi matkustaa, ihmiset kaipaavat matkustamista. Nyt kun ei ole kuuma, ihmiset kaipaavat lämpöä. Nyt kun ollaan kotona, ihmiset haluavat pois kotoa. Nyt kun ollaan perheen kanssa, ihmiset kaipaavat muiden seuraa. Sitten kun ollaan koko ajan matkalla, ihmiset kaipaavat että saisi olla menemättä ja tulematta. Sitten kun on kuuma, ihmiset kaipaavat viileää. Sitten kun ollaan koko ajan toisaalla, kaivataan omaa sänkyä. Sitten kun … Continue reading Nytkun-sitkun ikiliikkuja

Kuka rajoittaa mieltäsi?

Pandemia on mielenkiintoinen tilanne, joka tuo esille ihmisen ajattelun ja toiminnan yhteyden ja eron. Toiset ihmiset ja varsinkin toisten ihmisten terveys, samoin kuin omakin, täytyy aina ottaa huomioon. Siksi toiminnan tasolla elämme pandemian olosuhteissa yhteisillä säännöillä hieman toisin kuin ennen viruksen leviämistä. Ihmisen mieltä eivät mitkään rajoitukset koskaan kuitenkaan rajoita. Voimme tänäänkin olla juuri niin avoimia ja lennokkaita ajatuksiltamme kuin itse päätämme olla. Aina on … Continue reading Kuka rajoittaa mieltäsi?

Repullinen kulttuureita

Jokaisesta kulttuurista, jonka osana olen ollut, on tarttunut mukaani jotakin. Lapsuuden perheestä ja yhteisöistä, työpaikoista, naapurustoista ja maista, joissa olen asunut. Lapsuudessa tunnelma ja toimintatavat tarttuvat tietenkin vahvimmin, automaattisesti ja tiedostamatta, ja niitä voi sitten tässä keski-iän tiimoilla ihmetellä itsessään. Aikuisuudessa on se hyvä puoli, että on mahdollista yrittää tietoisesti valita, mitä reppuunsa ottaa. Kun ulkosuomalaisena sain etuoikeutetusti kokea toisenlaisia tapoja elää, päätin tietoisesti yrittää … Continue reading Repullinen kulttuureita

Vain tänään on aina kesä

Kävelen kesäillassa arkisia katujani  laukussani kirja, ja jalassani sandaalit, ne mukavimmat. Kuvittelen, etten ole tottunut tähän mieltä hellivään valoon, lämpöön,  suloiseen loppukesän oloon – Että tämä on tupsahtanut tähän juuri nyt talven keskeltä käymään ja huomenna taas on loputonta harmaata ja kylmää. Mikä ainutlaatuinen ilta! On this very mundane evening, I am walking these familiar worn-out streets wearing my comfiest sandals, carrying a book. And … Continue reading Vain tänään on aina kesä

Pari riviä elämästä – Tällaista ajattelin tänään

Elämä ei ole lineaarista. Se pompsahtelee ajassa; menee yhtä varmasti aina välillä alamäkeen kuin ylämäkeenkin. Tästä kun päästään, tulee tuota ja sitten taas tätä. Parempi käyttää aikansa oppimalla purjehtimaan ja nauttimalla purjeiden reivaamisesta ja solmujen solmimisesta, kuin pyytelemällä myötätuulta. Ihmiset eivät ole rationaalisia eivätkä koskaan tietynlaisia. Kukaan ei ole aina kiltti, aina töykeä, koko ajan vahva tai ikuisesti epäonnistuja. Ihminen on paitsi perimänsä ja kokemansa … Continue reading Pari riviä elämästä – Tällaista ajattelin tänään

Perspektiivi ja tasapaino

Kun elämä pyörii perusasioissa; Lähisuhteissa, työssä, kodissa, keittiössä ja lähikaupassa, huomaa niiden arvon elämässä. Ne ovat kuin perusta ja kivijalka. Ne ovat turva, josta ponnistaa. Niiden laiminlyöntiä on vaikeaa, ellei mahdotonta, korjata mihinkään muuhun keskittymällä. Mutta kun perusasiat rullaavat ja elämä pyörii vain niissä, alkaa huomata mikä merkitys onkaan hengenravinnolla: Viihteellä, museoilla, konserteilla, ohikiitävillä kohtaamisilla, hömpällä, matkustelulla, yhdessä koetuilla elämyksillä. Tämä kummallinen kevät on antanut … Continue reading Perspektiivi ja tasapaino

Kohtaamisia korona-aikana

Sattuipa eilen kävelylläni vastaan reipas vanhempi rouva, joka kysyi tietä eräälle kirkolle ruuanjakoon. Annoin koordinaatit ja viittilöin oikeaan suuntaan. Hän ehti siinä kertomaan että miesystävä oli kieltänyt lähtemästä ulos mutta hän ei voinut totella koska ’Muistisairauteni vuoksi en muista kohta enää yhtään mitään jos en käy ulkona ja yritä löytää paikkoihin’.En hennonut muistutella ulkonaliikkumisjutuista riskiryhmille, vaan katsoin parhaaksi kävellä yhdessä kirkolle neljän korttelin päähän. Hän iloisesti … Continue reading Kohtaamisia korona-aikana

Hymy on uusi halaus

Kaikki on muuttunut. Mutta mitä on otettu pois? Turvallisuuden tunnetta on järkytetty ja vapauden laajuutta rajoitettu. Pinta roiskuu ja vaahtoaa. Mutta syvällä on aina tyyni. Hyvän elämän ainekset ovat Pohjolassa paikallaan. Ehkä nyt huomaamme että yltäkylläinen hyvä ei synny määrällisestä runsaudesta. Ehkä opimme lapioimaan hyvän laajemmalle ja tasaisemmin. Pajunkissat ja auringonsäteet ovat täällä niin kuin ennenkin. Niin myös ihmissuhteet, lämpö ja leikki, luovuus, rakkaus, elossa … Continue reading Hymy on uusi halaus