Asiat eivät yleensä ole miltä näyttävät

Auringonlaskua kai kutsutaan laskuksi, koska näyttää siltä että valopallo painuu metsän taa.

Todellisuudessa sen pallon, jonka päällä itse kiidämme avaruudessa, pyörähtäminen akselinsa ympäri saa auringon näkymään taivaallamme päiväsaikaan. Nykyään tiedämme tämän, ja voimme siksi vastustaa aistiemme selitystä.

Ihmisen aistit auttavat yksilöä selviämään hengissä päivittäisissä asioissa, mutta ihan kaikkeen eivät aistit tietolähteinä riitä. Kannattaa käyttää aivoja ja kyseenalaistaa, kerätä tietoa, ja kysyä joltain, joka on käyttänyt paljon aikaa asian tutkimiseen. On hyödyksi vaihtaa ajatuksia sellaisenkin kanssa, jonka näkökulma ei ole mieleinen. Kannattaa ei-tietää.

Sitten on ihmisen mieli. Mieli kertoilee kaikenlaisia juttuja paljon nopeammin kuin ehdimme tietoisesti ajattelemaan. Mieli takertuu, olettaa, toimii monien uskomusten varassa ja on vähän itseään nopeampi.

Olen yrittänyt ajatella, että omaan mieleen voi suhtautua kuten touhukkaaseen naapurinrouvaan, jolla on aikas helppo elämä ja hieman liian vähän mielekästä tekemistä. Siksi hän sen kummemmin ajattelematta puuttuu toisten asioihin ja käy kertoilemassa löysin huulin tarinoita. Hauska hepsankeikka, mutta ei kannata ottaa liian vakavasti. Rouvelin voi työntää ystävällisesti omalle puolelleen kun höpöttely ovenraossa liiaksi yltyy.

Sydän sen sijaan, on viisas. Sen ääntä kannattaa kuunnella. Kuunteleminen vaan vaatii pysähtymistä, sillä viisaathan eivät yleensä ole äänekkäimpiä. Viisaat eivät tuo itseään voimakkaasti esille, vaikka eivät myöskään epäröi asiassaan.

Tilanne maailmassa tarjoilee pysähtymistä. Maailma on viisastumassa, kuunnellaanpa.