Neliraajajarrutus

Vaihdoin työpaikkaa juuri kun pandemia puhkesi ja toimistotyöläisten etähommat sekä lasten etäkoulu alkoivat. Olin aivan innoissani uudesta työpaikasta, mutta mieleni teki etätyö-eristäytymisen vuoksi kuin neliraajajarrutusta: Ei, ei, ei tätä! Olen kokenut tämän jo!

Työpaikan vaihdossa joutuu luonnollisesti hetken olemaan kuulumatta mihinkään yhteisöön – huolimatta siitä, kuinka hienosti vastaanottava työpaikka toimii tulokasta kohtaan. Etätyössä lisäksi mieli kyseenalaistaa yhteisöön kuulumista jatkuvasti, vaikkei olisikaan uusi porukassa, kun keho ei saa kokemusta työkavereiden läsnäolosta ja hyväksynnästä.

Mieleni jarrutti, koska tilanne muistutti minua muutostani USA:sta Amsterdamiin expat-äitinä muutama vuosi sitten. Silloin oli jälleen kerran rakennettava sosiaalinen ympäristö uudelleen ja mieli kävi läpi omaa identiteettiä. Kuka olen, kun kukaan ei tiedä minusta mitään, ei tunne kuinka toimin ja olen? Mihin kuulun, kenelle olen tärkeä? Oli toisinaan yksinäinen olo, joka väsyttikin niin, ettei aina jaksanut etsiytyä kenenkään seuraan. Olin paljon lasten kanssa kolmisin kotona, kuten viime keväänäkin etäkoulun aikaan.

Tuo tyhjä tila oli pikkuhiljaa käännettävä voitoksi, ja ensin ystävystyinkin syvästi Amsterdamin kaupungin kanssa, sitä ristiin rastiin pinkillä pyörälläni polkien. Arjen päivittäisten kohtaamisten ja lasten koulun kautta löytyivät sitten aikanaan myös omat ystävyyssuhteet ja omakuvakin asettui.

Vähän työlään mieltä heittelevän maahan asettumisen jälkeen ulkomaanelämä muuttuu ihanan kevyeksi välitilaksi, jossa on helppoa olla vapaasti oma itsensä ilman kansallisen ryhmäkäyttäytymisen tuomaa painolastia. Alkuvaiheen epämukavuuksien läpi siis kannattaa kahlata.

Mieleni jarru auttoi minua huomaamaan, että koska tunnen kokeneeni tämän tilanteen jo kerran, tunnen myös keinot joilla kulkea tämän läpi. Kyse on mielen taidoista. Näitä käytin Amsterdamissa, ja näitä käytän nytkin:

  • Mene ulos toreille, kaduille, puistoihin, ja hymyile ihmisille – se näkyy silmistä maskinkin takaa. Ota katsekontakti. Juttele pari sanaa kenelle tahansa: Kukkakauppiaalle, leipomon myyjälle, bussikuskille, ohikulkijalle. Usko pois, kukaan ei pidä sinua hulluna vaan useimmat kohtaavat lajitoverinsa oikein mielellään myös sanallisesti.
  • Pysy tässä hetkessä. Listaa asiat, jotka ovat hyvin juuri nyt.
  • Liiku aina kun jaksat. Kävele, juokse, joogaa, hiihdä, pyöräile, tanssi. Kehosi tulee apuun, kun mieli ei jaksa.
  • Hae inspiraatiota itseilmaisusta: Maalaa, kirjoita, tanssi, soita, laula.
  • Ota sosiaalinen media positiiviseksi avuksi, jotta tunnet olevasi olemassa: Mene mukaan kivoihin keskusteluihin ja ajatustenvaihtoon. Tämän muistaessani taisin nyt muuten tarttua tähän blogiinikin, vaikka uuden työpaikkani yhteisö tuntuukin jo oikein omalta.