Repullinen kulttuureita

Jokaisesta kulttuurista, jonka osana olen ollut, on tarttunut mukaani jotakin. Lapsuuden perheestä ja yhteisöistä, työpaikoista, naapurustoista ja maista, joissa olen asunut.

Lapsuudessa tunnelma ja toimintatavat tarttuvat tietenkin vahvimmin, automaattisesti ja tiedostamatta, ja niitä voi sitten tässä keski-iän tiimoilla ihmetellä itsessään. Aikuisuudessa on se hyvä puoli, että on mahdollista yrittää tietoisesti valita, mitä reppuunsa ottaa.

Kun ulkosuomalaisena sain etuoikeutetusti kokea toisenlaisia tapoja elää, päätin tietoisesti yrittää ottaa kulttuurista lähtiessäni omaan ajatteluuni mukaani sen, mitä siellä asuessani arvostin.

– Amsterdamista suvaitsevaisuuden ja eleettömän arvostelemattomuuden. Asenteen, jossa keskitytään omiin asioihin eikä toisten mielipiteisiin; jossa annetaan toiselle tila olla sellainen kuin hän on, sitä kautta, ettei itse yritä olla muuta kuin on.

– Amerikan keskilännestä lämmön ja ihmisyyden, kanssakulkijan sanallisen ja eleellisen huomioimisen. Hyvän ääneen sanomisen, yhteisöllisyyden ja kannustavan tuen toisille, tuntemattomillekin.

– Expat-kulttuurista suhtautumisen erilaisuuteen: Jos joku on erilainen, niin se olet sinä itse, eivät muut. Ja se on ihan ok.

Vaihtelevastihan näiden repusta toteutukseen nappaaminen on onnistunut, nyt kun itse olen taas osana pohjolan kulttuuria. Täällä on omat parhaat puolensa, kuten radikaali luotettavuus, täyspäisyys ja käytännöllisyys.

Kaikkia kulttuureita yhdistää muuten (ainakin) yksi asia: Oman kulttuurin parhaat puolet otetaan itsestäänselvyyksinä niinkin pitkälle, ettei niitä oikein enää huomata omiksi erikoisiksi vahvuuksiksi. Kai se on niinkin, että ihminen usein arvostaa asioita todella vasta kun menettää ne.