Onneksi emme vielä tiedä mitä emme tiedä

Tämän hetkinen maailmantilanne muistuttaa minua ensimmäisen ulkomaillemuuton tunteista.

Tuntui epävarmalta muuttaa vauva kainalossa ja taapero toisessa kädessä toiseen maahan, josta en tuntenut ketään ja jonka systeemiä en tuntenut. Mielessä oli paljon kysymyksiä, joihin ei ollut vastauksia. Pystynkö pitämään huolta lähimmistä? Miten pärjäämme taloudellisesti?

Toki mukana oli myös innostus ja reippaus tarttua seikkailuun, koska päätös oli oma.

Elämän ulkoiset ja sosiaaliset olosuhteet muuttuivat, vaikka sisältö ei sinänsä muuttunutkaan: Lapsista piti huolehtia – ruokkia, nukuttaa, pukea ja viihdyttää. Vaipat piti vaihtaa ja hampaat pestä joka päivä.

Kuukausien ajan sosiaalinen piiri oli hyvin rajoittunut ja kotikeskeinen, pienten lasten sekä auton puuttumisen vuoksi (Kentuckyssä ei kerta kaikkiaan pääse mihinkään ilman autoa).

Expat-komennuksen määräaikaisuus myös katkaisi jotenkin näkymän pidempään tulevaisuuteen sekä sosiaalisesti että taloudellisesti. Mihin se johtaisi? Mitä sen jälkeen – miltä elämä näyttäisi? Milloin palaisimme ja voisinko minä palata työhöni normaalisti?

Olemme jotenkin samanlaisessa tilanteessa nyt yhdessä, koko maailma. Mitä tehdä, kun ei ole näkymää tulevaan, eikä tiedä mitä on edessä? Kuinka toimia, kun ei vielä tiedä mitä pitäisi tietää?

Nyt ajattelen, että ehkä oli hyvä, etten silloin tiennyt mitä en tiennyt. Se auttoi minua toimimaan ja ottamaan vastaan uudet asiat sellaisina kuin ne olivat, ilman turhaa pelkoa etukäteen. Tornadotkin: Olin yksin ja lapset olivat juuri nukahtaneet (onneksi!) kun ensimmäinen tornadovaroitus tuli. Muistan äkilliset tuulet ja sateen, jollaisia en Suomessa voinut kuvitellakaan. Myönnän että pelotti. Siirsin vauvan sängyn pois ikkunan läheisyydestä ja vain puhtaasti koin tilanteen uteliaana. Nyt tiedän, että tuo keskilännen normaalirakenteinen talo olisi tuhoutunut täysin jos tornado olisi sattunut kohdalle.

Meillä on taipumus luulla että tiedämme mitä on tulossa, vaikka totuus on, että mitä tahansa voi tapahtua koska tahansa. Emme koskaan tiedä mitä kulman takana on. Olkoon se kuitenkin salaisuus, sillä sellaisen ajatteleminen saattaa lamauttaa.

Ihminen nimittäin selviää kaikesta, mutta tilanne ja päivä kerrallaan. On ajateltava: Ratkaisen tämän päivän hyvin. Toimin sen tiedon valossa joka saatavilla on, elämää suojellen, ystävällisesti ja toiset huomioonottaen.