Piilopaikka maailman ulkopuolella

Kaikissa kodeissa, maissa ja kaupungeissa, missä olen asunut,
minulle on muodostunut jostakin puistonpenkistä, kadunnurkasta tai rannan kivestä oma hiljainen paikkani, jossa käyn pysähtymässä kun kaaos yrittää ottaa yliotteen.

Paikka ei ole piilossa, mutta kuitenkin niin ettei ohikulkijoihin ole katseyhteyttä. Se on kuin ujoudessaan jäänyt maailman oravanpyörältä huomaamatta.
Se on sellainen, jossa voin havaita pienuuteni; katsoa kuin ulkopuolisena kun maailma toimii ilman minuakin.
Ratikat kulkevat, ihmiset liikkuvat ja ovat olemassa toisilleen, meri aaltoilee.

Siellä hengitän ja laitan asiat perspektiiviin vain olemalla, istumalla.
Kun astun paikasta takaisin, tiedän olevani osa kokonaisuutta: Pienenpieni omannäköiseni pala tätä suurta palapeliä, jonka kokonaiskuva erottuu ilman minun palaanikin, mutta jota ilman ketju jää yhtä loksahdusta vaille.

4 thoughts on “Piilopaikka maailman ulkopuolella

  1. Hienosti kuvaat tätä oman tilan ja rauhan paikkaa turvallista paikkaa, jollainen minullakin on on usein ollut. Mitä vieraammassa kaupungissa olen asunut, sitä varmemmin olen etsinyt itselleni jonkin pysyvän piilopaikan, juuri noin, läheltä muita, mutta näkymättömissä. Paras rauhoittumisen paikka minulle on silti aina ollut metsä, tuttu tai tuntematon, jonne etenkin siipi maassa olen aina tahtonut kulkemaan ja voimaantumaan.

    1. Metsä onkin hieno paikka ja suomalaiselle turvapaikka. Kiitos Eeva kommentista – ilahduin! Kirjoitan nykyään niin harvoin että en oikein osaa kommentteja edes odottaa.

  2. Onneksi on paikkoja mistä löytyy mielenrauha! Mä olen juuri tässä tämän kesän aikana oivaltanut, että oma koti on mulle ensisijaisesti se paikka missä laitan asiat tärkeysjärjestykseen ja rauhoitun. Melkein koko kesän oli epävarmaa pääsemmekö palaamaan tänne omaan kotiimme ja oloni oli hyvinäkin hetkinä jotenkin tavattoman levoton. Torstaina palasimme kuin palasimmekin kotiin ja nyt olen saanut täällä omissa nurkissa taas pysähdyttyä ja rauhoituttua. Ensi kesänä tämä kotimme siirtyy jonnekin ihan muualle mutta uskon, että tämä olo silti säilyy kunhan saamme uusissa kuvioissa oman kodin taas järjestykseen.

    1. Totta! Silloin kun asui kuukausia hotellissa tai kalustetuissa väliaikaiskodeissa, oli mahdotonta tuntea täyttä levollisuutta. Sen kokemuksen kautta olen monesti miettinyt kuinka todellinen kodittomuus täytyy olla ihmisen olemiselle järkyttävää, ei ainoastaan sen vuoksi ettei ole fyysistä suojaa, vaan nimenomaan sitä henkistä.
      Kiva kuulla että ootte taas kotona. Mukavaa ’takaisinasettumista’ teille!

Comments are closed.