Haja-ajatuksia, osa tieskuinkamones

Surullista on kohdata aikuinen ihminen, jonka silmissä huutaa elämätön elämä. Vielä surullisempaa on kohdata sellainen, joka ei uskalla vanheta; joka tekee kaikkensa että kaikki ulkoinen pysyisi ja hehkuisi; keskittyy puitteisiin. Sellainen jättää sisäisen hehkun syttymättä, ihminen jää ontoksi kuoreksi.

**

Kuluttavinta on epätietoisuus. Kun päätös on tehty ja tiedossa, minkälainen tahansa, vapautuu tila keskittyä siihen suhtautumiseen sekä toimintaan.

**

Et ole aina vahva, mutta voit aina olla rohkea.

**

On oltava tiedostava aina kuin vain suinkin voi. Samaan tapaan kuin on oltava syömättä herkkuja silloin kun voi. Kun on niitäkin päiviä, jolloin ei vaan pysty vastustamaan herkkuja, ja niitä hetkiä kun tietoinen oleminen ei onnistu.

It is sad to face a grown-up person, in whose eyes you can hear an unlived life shouting. Even more sad is to meet one who does not dare to age, to let go. Who will do anything for appearance to glow; who keeps focusing on the frame. For that will hinder inner glow to spark and will leave just a hollow shell for others.

**

Ambivalence is energy consumptive. As soon as a decision is made, whatever kind, there will be space and energy to relate to it.

**

You are not always strong, but you can always be brave.

**

One has to be aware as often as any way possible. Just the same as one has to resist eating treats when possible. As there are days when it is impossible to resist, and moments when awareness is not available.

2 thoughts on “Haja-ajatuksia, osa tieskuinkamones

  1. Pohdintaa herättäviä ajtuksia. Eniten jäin miettimään tuota ensimmäistä. Näkyykö elämätön elämä päälle päin, silmistä tai mistään muustakaan? En ole varma.
    Mutta sen ymmärrän, että turhaa ajanhukkaa on yrittää elää ikuisesti nuorena. Mutta sitten taas: milloin ihminen on niin vanha, että pitäisi alkaa vanheta niin, ettei ulkoisen puolen tarvitseisi hehkua? Käsitän kyllä, että tarkoitat varmaan sitä, että on hölmöä käyttää kirurgin veistä nuorentaakseen ulkokuorensa siihen, mikä kuitenkin on jo menetetty. Jos näin, niin olen samaa mieltä.
    Mielenkiintoisia asioita. Näitä on jännittävää pohtia enemmänkin.

    1. Kiitos Eeva kommentista, ihanaa kun kirjoitit, jotta joudun vähän itsekin tarkemmin pohtimaan sanomisiani.
      Mietin tuolla ensimmäisellä sitä, kuinka enemmän katuu elämässä kai viimeksi sitä mitä jätti tekemättä kuin sitä, mihin ryhtyi. Joskus myös saatta helposti elää toisten odotusten mukaan uskaltamatta tehdä omannäköisiä valintoja ja se on mielestäni vähän “elämätöntä elämää”.
      Ikä on erikoinen juttu: Se on aina oikea vaikka sinänsä numerolla ei ole mitään merkitystä. Joskus tapaa ihmisiä, jotka yrittävät tavalla tai toisella ulkoisesti olla nuorempia tai vanhempia kuin ovatkaan, joka tuntuu vähän oudolle. Enpä tiedä, voihan joku kokea vaikka minutkin sellaisena. Kai tärkeintä on että elää niin kuin itse tuntee.

Comments are closed.