Kas, Kekkonen ei kasvata lapsiamme

Kuten kaikki vanhemmat ovat tehneet maailman sivu, me nelikymppiset kasvatamme lapsiamme ihan toisenlaisessa maailmassa kuin itse kasvoimme. Lapsemme kasvavat tiedonpaljouden ja vaihtoehtojen keskellä. Valinnanvapauden ja valintojen määrän suhteen maailma on muuttunut nopeimmin.

Vaikka omin päin valitseminen tuntuu vapauttavalta, aivojamme ei ole totutettu siihen. Jatkuva päätösten tekeminen on kuluttavaa ja vie aivoilta energiaa – siksikin olemme välillä vähän kuutamolla.

Ei meidän vanhempiemme tarvinnut koko ajan valita. Kekkonen kertoi miten ollaan ja mitä tehdään, ja niin tehtiin. Markettien hyllyt olivat suorastaan karut (mm. paprika ja pizzakin tulivat Suomeen laajemmin vasta 80-luvulla), tv-kanavia oli kaksi ja niistäkin molemmista tuli samat uutiset samaan aikaan eikä lattesta tai frappucinosta ollut kukaan kuullutkaan ja suurimmalla osalla oli yksi äiti ja yksi isä.

Oli jotenkin oikeutetumpaa syyttää tai kiittää omasta tilanteesta ympäristöä, koska sillä olikin enemmän valtaa yksilön elämään – samassa suhteessa se antoi myös turvaa.

Vaikka valintojen tekeminen kuluttaa, vapaus tuntuu myös ihanalta varsinkin meistä nelikymppisistä. Se tuo mieleen nuoruuden, jolloin vapauden aisaparia eli vastuuta oli omassa elämässä, ennen lapsia ja työelämää, minimaalisesti. Mutta toisaalta juuri tuo vastuu tekee aikuisuudesta niin mielenkiintoista, että se saa meidät poustaamaan toisillemme ohjeita kuinka kasvattaa lapsia, kierrättää roskia tai käyttäytyä somessa. Pyörittelemme vastuuta mielessämme ja toiminnassamme vähän ihmetellen.

Onhan se toki reilua, että saa olla oman elämänsä Kekkonen ja päättää itse minkälaisilla valinnoilla rajaa elämäänsä. Onneksi näyttäisi siltä, että lapsemme, jotka ovat “valinnanvapaus-natiiveja” toisin kuin me vanhemmat, osaavat luontaisesti toimia myös vastuunsa kanssa.


Like all parents throughout the times, we forty-somethings are raising our kids in a very different world from where we grew up. Our kids grow up among overflowing information and choices. Freedom and the number of alternatives is one of the things how the world has changed the most during our lifetime.

Even if choosing yourself feels liberating, our brain is not used to it. Constant decision making is tiring and sucks energy from brains.

Our parents did not have to choose all the time. There were much less products on the shelves of a supermarket, tv-channels were limited to two. Coffee was coffee and nobody had even heard about a latte or frappucino. Most of us had one dad and one mom.

It was somehow more fair to blame or thank the surroundings of your own situation as it did have more power on it. In the same extent it might have given safety.

Even if making constant choices is tiring, the freedom feels amazing for us. It also reminds us of our youth, when the amount of responsibility in life, before kids and jobs, was minimal. But actually, responsibility makes adulthood so interesting too that it makes us post and proclaim parenting advice, recycling tips and social media behavior rules in social media for each other. We dance around responsibility, not really knowing how to act with it.

In all fairness, everyone should be able to choose the limitations of their own lives. Luckily it looks like our kids, who are freedom-of-choice -natives, unlike us parents, are naturally better with responsibility too.