Miljoonalaatikko – The million-things-drawer

Onko sinullakin vähintään yksi laatikko, kenties eteisen lipastossa, joka sisältää koko maailman romppeet? Sellainen miljoonalaatikko, josta löytyy kaikki suuret ja pienet asiat mutta kuitenkaan ei mitään. Laatikko, joka silloin tällöin tekisi mieli siivota ja järjestää, mutta vaikka sen tekee, se on pian taas samansisältöinen sumppu.

Epäjärjestyksen sietäminen tuntuu olevan yksi nykyihmisen selviytymiseen vaadittavista taidoista. Maailmaahan voi järjestää vaikka koko elämänsä ja niinhän me yritämme tehdäkin, eikä se silti järjestäydy. Voi ärsyyntyä, harmitella ja polkea jalkaa tai taas huokaista, kääriä hihansa ja aloittaa joka päivä alusta, mutta maailman miljoonalaatikon pohjaa ei silti tunnu saavuttavan.

Niinä päivinä, kun oman pään sisältö tuntuu olevan järjestyksessä, ei epäjärjestys ympärillä haittaa. Taas toisinaan, kun tuntuu pieneltä ja mitättömältä, epäjärjestys ja pienet asiat ärsyttävät.

Luulen, että aivoissakin on hyvä pitää vähintään yksi miljoonalaatikko; Paikka, jossa epäjärjestys saa kukoistaa ja olla kaikessa iloisessa epätäydellisyydessään.


Do you have at least one drawer that is filled with a million small and big things? A drawer where you can find the world but still nothing? A place that you every now and then want to clean and organize but even after you do, it still looks the same?

Tolerating disarray seems to be one of key survival things for today´s human. We can try to make sense of the world until the end of time, still not getting it organized. We can get mad and irritated or just sigh and start over again every day, but we  will still not reach the bottom of the drawer.

The days when the mind is more organized, disorder is not bothersome. On the days when feeling small and indifferent, small things irritate, like disorder.

It might be good to have a million-things-drawer in the brain too. A place where it is okay to store small and big things in happy imperfect mayhem.

2 thoughts on “Miljoonalaatikko – The million-things-drawer

  1. Meillä noita miljoonalaatikkoja on useampikin. Juuri tänään itse asiassa järjestin pakon edessä kiireessä yhden, ja aika usein unelmoin, että jonain päivinä kaikilla tavaroilla olisi oma hyvä paikkansa. Mutta toisaalta tuntuu minustakin, että sitä paljon tärkeämpi tavoite on lopulta opetella kestämään kaikenlaista sotkua ja epäjärjestystä. Laatikot ja mieli ja maailma kun eivät tosiaan pysyvästi järjesty millään!

    1. Mä olen kanssa päättänyt että elämääni en vietä ainaisessa järjestämisessä ja imuri kädessä. Toki asioilla pitää jonkinmoiset paikat olla että löytyvät kun tarvitaan. Ja äitihän se on joka tietää missä tavarat on. Meillä pienempi pyytää ‘äiti tuu löytämään sejase’. Musta se on niin paljon optimistisempi ilmaus kuin ‘äiti tuu etsimään’.

Comments are closed.