Aamutunnelma – Morning mood

Ensin ylitämme pyörätien, autokaistan ja kahdet ratikkakiskot. Sitten polkaisen täyteen vauhtiin. Heilautamme kättä tutulle kukkakauppiaalle tulppaaniröykkiön taakse juuri ennen kurvia. Aamuaurinko lupailee kaunista päivää. Ohitamme ensimmäisen sillan ja somien kaupunkivillojen rivistön. Tuuli tuntuu jo nyt raikastavan mieltäni vaikka olemme vasta kahvilakadulla. Ehdin hidastaa pysähtyäkseni liikennevaloihin kahdeksan polkijan sekalaiseen joukkoon. Valo vaihtuu vihreäksi ja sekasotku asettuu vauhdin myötä siistiin muodostelmaan.

Sitten *suih* tunneliin ja sotken hetken kilpaa liituraitamiehen kanssa. Hän jatkaa suoraan, me kaarramme oikealle viistoon, korkeiden tornitalojen katveeseen. Vastaan ajaa kaksi mummeliparia jotka viittovat mustia nahkahansikaskäsiään hassun samanaikaisesti vasemmalle kääntymisen merkiksi. Miten menee pikkumuru? Etulaatikosta kuuluu kirkkaalla äänellä: Hyvää! Rakennustyömaa kolkuttaa tuttuun rytmiinsä paaluja suomaastoon, työmies huikkaa goede morgenet ja minä mietin joustavaa ajoradan ylitystä. Takaa ei tule ketään, viuh. Hyvin meni. Ja loppumatka on viisi kilometriä suoraa pyörätietä.

Sotkeli, sotkeli. Tässä ehtii taas vaipua omiin ajatuksiinsa. Laskeutuvien lentokoneiden voimakas jyrinä kuuluu aina kaupunkien rajapyykillä vaikkei itse koneita aina sumusta erotakaan. Mikä siinä onkin että harmaalla säällä ääni on kovempi? Ehkä se resonoi paremmin mikroskooppisista sadepisaroista. Äitiii! Se on siellä! Haikaran aamuhartaus lokkien kanssa on taas meneillään kerrostalon pihanurmella.

Klonk klonk klonk, pätkä klenkkaanmenneitä laatoituksia. Ja sitten vinopätkä, jossa on ajettava vähän vastaantulijoiden puolella. Pthiiuu, ohi suhahtaa skootteri takkiani viistäen. Varpaita kylmää mutta enää on jäljellä viimeinen punapäällysteosuus ennen käännöstä.
Saavutan kadunkulman ja hidastan. Vinkkaan porttivahdin koppiin vähäeleisesti huomenet ja ilmoitan matkustajalleni saapumisestamme koulun pihaan. Kolmekymmentäkaksi minuuttia, punaiset posket ja herännyt äiti. Heissulivei, hauskaa koulupäivää!


First we cross a bike path, a car lane and two sets of tram tracks. Then I stamp on full speed. We wave our hands to the florist behind tulip bunches just before hitting the curve. The morning sun is forecasting a beautiful day. We pass the first bridge and the row of pretty city villas. The wind seems to freshen my mind already, and we are still just on the street with all café’s. Just as I am about to brake for the traffic light, it turns green and the motley group of eight bikers forms a nice line with speed.

Then *swoosh* into the tunnel and I race with a pinstripe-guy for a moment. He continues straight as we take it to the right towards the shade of tower blocks. Two pairs of grannies meet us while funnily pointing their black leather gloved hands simultaneously to mark their turn to the left. How is going there dear? A clear voice responds to me from the front box: Goood! The construction site knocks poles into the swampy ground in its familiar rhythm, worker calls out goede morgen and I am thinking of crossing the car lanes quickly and flexibly. No cars coming, *sweesh*. All well. The rest is just 5K of straight bike lane.

Pedal, pedal. Time to dive into my own thoughts. The mighty sound of landing planes always catches us on the boarder of the two cities, even if the planes are not always visible in the fog. Why is it that the noise is louder on grey weather? Maybe it resonates better on microscopic raindrops. Moommmyy! It is there! The stork’s morning devotion with seagulls is ongoing again on a lawn in front of a block of houses.

Clonk, clonk, clonk, a length of crooked tiles. And then the inclined short length where I need to ride on the left side for a while. Ptheew, by flashes a scooter splaying my jacket. My toes are getting cold but there is only the red pavement to go before turning.
We reach the street corner and I slow down. I wink goodmorning to the guard in the watch booth on the gate and announce our arrival to my passenger on the front box. Thirty-two minutes, reddened cheeks and one awake mommy. Bye dear, have a nice day at school!


4 thoughts on “Aamutunnelma – Morning mood

  1. Loved this one! Your writing is amazing! Hope your day is a great one. Mine is just beginning off to my volunteering at Riverview a house museum of the Victoria era. Love it, love the people!

Comments are closed.