Sweet things – Ihania asioita

Hopping off from the tram one or two stops earlier to sniff and scan the Amsterdam morning. Buying flowers from a florist whose name I know and bread from a bakery before walking home.

Suddenly noticing how one’s own mood and behavior has an effect on how the world looks. I see more happy people and get friendlier service when I am open and glad myself.

Coming inside from the crisp autumn air and getting slowly warm. Listening to the children’s spoons jingling while they are eating and being calm after playing outside.

Finding oneself in an interesting and controversial but short conversation in the tram with a friendly stranger who has recognized that the language I speak to my daughter is Finnish.

Setting a fire in the fireplace and lighting candles on a rainy grey afternoon at home.

Listening the three-year-old, who has learned all of her Finnish from me, use words Thank you, I’m sorry and May I please, in Finnish. Hearing a soft voice from her cozy bed in the morning: Mommy, please come close.


Jäädä paria pysäkkiä aiemmin ratikasta ja nuuskia Amsterdamin arkiaamua. Kiertää kotiin tutun kukkakioskin sekä leipomon kautta.

Huomata, että oma mieliala ja käyttäytyminen vaikuttaa siihen, miltä koko maailma näyttää. Näkee toiset ihmiset iloisempina ja palvelun ystävällisempänä sen vuoksi että on itse avoin ja iloinen.

Tulla sisälle ulkoiltuaan kirpeässä syyskelissä ja lämmetä verkkaan. Lapset ovat puistossa telmittyään rauhallisia ja ruokailevat lusikat kilahdellen.

Päätyä mielenkiintoiseen ja ajatuksiaherättävään, vaikka lyhyeen, keskusteluun ratikassa ystävällisen muukalaisen kanssa, joka on tunnistanut että kieli, jota tyttärieni kanssa puhumme, on suomea.

Sytyttää takkaan ja kynttilöihin tulet sateisena harmaana iltapäivänä omassa kodissa.

Kuulla, kun kolmevuotias, joka on oppinut kaiken suomenkielensä minulta, käyttää sanoja kiitos, anteeksi ja saisinko. Tai aamunpöppörässä lämpimästä sängystään pehmeästi virkkaa: Äiti, tule lähelle.