The last five days are the longest – Viimeiset viisi päivää ovat pisimmät

After selling and moving out of our Louisville home in mid June, we have occupied nine different hotel rooms altogether. Some of them because we wanted to, on the week of holiday we had, but mostly because of the surprising nature of an international move, especially now on the finish line.

Children’s true home is the closeness of parents, I guess. Our daughters have been happy settling down to one place after another, rolling out their Polly Pockets and craft supplies and finding new places for hide-and-seek. Our almost three-year-old lastborn has been strict about not calling hotel a home. She says she is moving to Amsterdump and that will be her home.

We have received the keys to our new city dream home that is now strongly calling for us to move in. That will come possible on Friday when the city has granted a parking permit for our moving truck that has been released by the customs.

When returning home from a long trip, the last five miles seem always longer than any other five miles on the journey. It is very much so with these last five days before Friday morning. The worst opponent is my own impatient mind. We have lived in-between-life for long enough already. It would feel very nice to push the empty suitcase to the darkest corner in a closet and choose clothes from a drawer again.
These five days are a very good mind stretching exercise for a homebody like me.


 

Sen jälkeen kun kesäkuussa muutimme myymästämme Louisvillen kotitalosta tilapäisasumaan hotellin katon alle, olemme asuttaneet yhteensä yhdeksää eri hotellihuoneistoa. Osaa niistä ihan omasta tahdostamme viikon mittaisella lomallamme, mutta useaa kansainvälisen muuttoprojektin yllätyksellisen luonteen vuoksi, varsinkin näin muuton loppusuoralla.

Lasten varsinainen koti on kai vanhempien läheisyys. Tyttäremme ovat tyytyväisesti asettuneet jokaiseen uuteen paikkaan, levittäneet askartelunsa ja Polly Pocketinsa ja löytäneet piilopaikat. Pian kolme vuotta täyttävä kuopus on ollut erityisen tarkka siitä, ettei hotellia kutsuta kodiksi. Omien sanojensa mukaan hän muuttaa paikkaan nimeltä Amsterdump ja se tulee olemaan hänen kotinsa.

Meillä on nyt avaimet unelmiemme kaupunkikotiin, joka tyhjyyttään huutelee meitä muuttamaan sisään. Se onnistuu perjantaina, jolloin kaupungin parkkilupa tullin käsittelystä vapautuneelle muuttokuormallemme tulee voimaan.

Viimeiset viisi kilometriä pitkältä reissulta kotiin palatessa tuntuvat aina paljon pidemmiltä kuin satunnaiset viisi matkan keskellä. Niin myös nämä viimeiset viisi päivää ennen perjantaiaamua. Pahin vastustaja tässäkin pelissä on ihmisen oma malttamaton mieli. Välitilassa on oltu jo riittämiin ja matkalaukku olisi mukava työntää komeronnurkkaan ja valita vaatteet taas kaapista. Minunlaiselleni kotikissalle nämä viisi päivää ovat hyvä harjoitus mielen venyttämiseksi.