The things Kentucky taught me – Mitä Kentucky minulle opettikaan

Three years ago, I was never leaving Finland. My life was flowing just the way it was “supposed to” and I had traveled enough to think the world could not surprise me. I felt no reason for change or an adventure in the form of moving abroad.
Today, after two years of living in Kentucky and now moving to Amsterdam, I could not be happier that I decided to be willing to move.
These years have been wonderful. Kentucky will always own a special place in my heart for many reasons, but mostly because it happens to be the place on earth where I learned so much.

During my two American years, I have received many compliments about my home country. Finland’s best things seem to be fairly well known in North America: The world’s best schooling system, social welfare with 11-month-long paid parental leave and functioning healthcare, low crime rate, sometimes even our beautiful and clean forests and nature are mentioned. These things are not given in most places of the world, and that is what I would really like all of us Finns to understand. My decision to leave the northern wonderland has astonished many people here.

To me, Kentucky is a wonderland with it’s clear blue sky from where the sun does not hide for a long time even during winter. The daily changing seasons, the hot embracing summer nights with fire flies. The massive thunderstorms and warm pouring rain that put a person to perspective… I have truly enjoyed the weather and my northern brain has been indulged by the all year round light.

My mind, however, has been totally blown by the warmth of people. The easygoing atmosphere where it is more ok to talk to perfect strangers than not to, and greet or throw a smile at anyone. In the midwest, people use the words please, thank you and excuse me. They are willing to help, serve and support when needed. It is overwhelming southern hospitality at it’s best. I just wish that some crumbs of this habit would now be stuck with me for the rest of my life. I would really like the Kentuckians to understand that these things are not given in all places in the world.

There are good things, and things that I do not like so much, anywhere. I have learned that finding faults in difference or concentrating on the not-so-nice-things, as easy as it is, will help neither me, nor anybody. I have also learned that all good things need to be appreciated and enjoyed fresh at the spot they are offered.

I love Kentucky and I love Finland, even for very different reasons. There is no such thing as a perfect country or state. And how could there be? Countries are made by people to help us comprehend and structure the globe and to make it function for us. Neither countries, nore people are perfect and that is the beauty. It is the imperfections, when accepted, that make everything interesting. However, this does not mean we don’t have to strive for a more compassionated world for all of us, no matter where we are or came from.

I have learned that I am a Finn, but primarily I am a human being. Even if the looks of us vary and we might be used to different habits, a human being is the same breed. We all have the same kind of skeleton under our skin. There are people I can relate to everywhere, as parenthood, feelings and basic needs, for example, are the same.

Because of my positive experience, I dare to share my learning: Step out of your comfort zone! Say mindfully yes to the thing you fear and resist, and you will find out more in life.
It is not necessary to travel far but sometimes distance gently forces one to be open and more available for life. In a place new to you, you don’t only get to see new sights – you see yourself differently, too. You might get a better glimpse of who you really are, as the roles you are grown into do not exist. To enjoy yourself, you need to respect other’s habits, because it is you, if anybody, who is different. You’ll discover, that anything can be done, by just adjusting your own mindset.

In Kentucky I learned that neither me nor my life are defined by the place of residence, school system, parental leave, weather, other people or even the state or nationality. My life is defined and lived by me. I am the one in charge of making my life happy.

Thank you Kentucky. Looking forward to more learning in Amsterdam!


Kolme vuotta sitten en ollut muuttamassa Suomesta mihinkään. Elämäni sujui mallikkaasti “ihan niin kuin kuului”. Olin matkustanut tarpeeksi luullakseni ettei maailma voisi enää suuresti yllättää. Minulla ei ollut syytä muuttua, paeta tai lähteä seikkailuun.
Nyt, asuttuani kaksi vuotta Kentuckyssa ja muuttaessani edelleen Amsterdamiin, en voisi olla iloisempi että päätin suostua muuttamaan ulkomaille.

Nämä vuodet ovat olleet antoisia. Kentucky tulee aina olemaan rakas monesta syystä, mutta erityisesti siksi, että se sattuu olemaan paikka jossa opin niin paljon.

Olen kuullut monta kohteliaisuutta kotimaastani kahden Amerikanvuoteni aikana. Suomen parhaat puolet ovat melko hyvin tunnettuja Pohjois-Amerikassa: Maailman paras koulusysteemi, sosiaalijärjestelmä pitkine palkallisine vanhempainvapaineen, toimiva terveydenhuolto, matala rikollisuusaste. Joskus jopa puhdas kaunis luontomme mainitaan. Nämä asiat eivät ole itsestäänselvyyksiä suuressa osassa maailmaa ja sen todella tahtoisin meidän suomalaisten ymmärtävän. Päätöstäni muuttaa pois pohjoisesta ihmemaasta on täällä ihmetelty.

Minulle Kentucky on ihmemaa, jonka merkillisen kirkkaan sininen taivas lumoaa. Aurinko ei suostu piiloon pitkäksi aikaa edes talvella ja keväisin vuodenajat vaihtuvat jopa päivittäin. Tummat kesäillat syleilevät pehmeydellään tulikärpästen tuikkeessa kuuman päivän päätteeksi. Lämpimät kaatosateet ja suomalaiselle ennenkokemattoman voimakkaat ukkosmyrskyt saavat ihmisen oikeaan perspektiiviin suhteessa luontoon.
Olen nauttinut säästä kaikin aistein. Pohjoiset aivoni ovat olleet ympärivuorokautisen valon hemmoteltavina.

Suurimman vaikutuksen on kuitenkin tehnyt ihmisten lämpö. Mutkaton välittömyys, jonka mukaan on tavallisempaa hymyillen vaihtaa kuulumiset tuntemattomien kanssa kuin kulkea tervehtimättä ohitse. Kulttuuri, jossa sanotaan kiitos, anteeksi sekä ole hyvä ja riennetään apuun tukemaan kun sitä tarvitaan. Etelän ystävällisyyttä parhaillaan, jonka murusten toivoisin tarttuneen minuun nyt iäksi. Tahtoisin kentuckylaisten ymmärtävän, etteivät nämä asiat ole itsestäänselvyyksiä kaikkialla maailmassa.

Joka kolkassa on hyvät ja huonot puolensa. Olen oppinut ettei virheiden etsiminen erilaisuuksista ja huonoihin puoliin keskittyminen, niin helppoa kuin se onkin, auta minua eikä ketään muutakaan. Olen myös oppinut että kivoista asioista pitää nauttia niiden ollessa käsillä.

Rakastan Kentuckya ja rakastan Suomea, vaikka hyvin eri syistä. Ei ole olemassa täydellistä maata ja miten voisi ollakaan? Valtiot ovat ihmisten muodostamia, ja auttavat meitä ymmärtämän ja jäsentämään maapalloa. Eivät maat eivätkä ihmiset ole täydellisiä ja siinä kauneus piileekiin. Epätäydellisyydet, kun ne hyväksytään, tekevät asioista mielenkiintoisia. Se ei kuitenkaan tarkoita, etteikö meidän kaikkien pitäisi pyrkiä luomaan myötätuntoista maailmaa huolimatta lähtökohdistamme tai siitä, missä tällä hetkellä vaikutamme.

Olen oppinut, että olen suomalainen, mutta ensisijaisesti ihminen. Vaikka olisimme erinäköisiä ja tapamme olisivat erilaiset, ihminen on sama elollinen olento. Meillä kaikilla on samannäköinen luuranko ihomme alla. Kaikkialla on ihmisiä, joihin voin samaistua, sillä vanhemmuus, tunteet ja perustarpeet ovat universaaleja.

Positiivisen kokemukseni myötä uskallan jakaa oppimani: Astu ulos mukavuusalueeltasi! Sano tietoisesti kyllä asialle, jota pelkäät ja vastustelet! Saat oppia paljon.
Ei ole tarpeen matkustaa kauas, mutta välimatka auttaa olemaan avoin ja elämälle saatavilla. Näet uudessa paikassa uusia asioita, mutta myös itsesi uusin silmin. Saatat tutustua itseesi tarkemmin kun opitut roolit eivät kahlitse. Viihtyäksesi sinun on tutustuttava toisten tapoihin ja kunnioitettava niitä, sillä sinä, jos yleensä joku, olet “se erilainen”. Huomaat, että oman mielen joustavuudella, säätämällä omaa ajatusmaailmaa, mikä tahansa on saavutettavissa.

Kentuckyssa opin ettei minua eikä elämääni määrittele asuinpaikka, ei koulujärjestelmä, vanhempainvapaa, kanssaihmiset tai edes valtio ja kansallisuus. Minä itse määrittelen ja elän elämäni, ja teen siitä onnellisen.

Kiitos Kentucky. Odotan jo innolla uusia oppeja Amsterdamissa!

4 thoughts on “The things Kentucky taught me – Mitä Kentucky minulle opettikaan

  1. That was fantastic and wonderfully written. Good luck to you and your family!! We are going to miss you guys.

  2. Great text cousin! Thanks for putting these thoughts into such crisp and personal words. I really like the parts “Step out of your comfort zone… …it is not necessary to travel far… …you might get a better glimpse of who you are.”

    And of course most importantly your point that “My life is defined and lived by me. I am the one in charge of making my life happy.” To me this is the most glaring difference between the US and Finnish attitudes, and is – I would say – mostly driven by the highly socially secured and equal society in Finland, of which you also give several examples. This type of social system in all of its good is also more prone to fostering a culture of norms, envy and entitlement as opposed to a culture of “I am responsible, and therefore need to every day define my own goals and make my own way” like in the US.

    I do not want to judge which is the better system from a collective or an equality perspective, but do have another thought.. While I guess it is ok to feel entitled to social benefits from the society one contributes to, it is unfortunately impossible for the society to ever guarantee for your happiness as an individual. Therefore, no matter what the societal form, let’s focus on trying to own the outcome of our own happiness in a way in which other people’s happiness and success is accretive to ours, not decremental.

    Wishing you good luck and continued happy experiences in Amsterdam!

Comments are closed.