We learn only through experience

Minusta on mielenkiintoista vanheta ja kerätä elämää taskuihini.
Tunnistan kyllä myös hienoisen pelon, joka aikuisuuteen liittyy ja jota vastaan moni keski-ikäistyvä taistelee: Elämän rajallisuuden tajuamisen.

Mutta hienoa vanhenemisesta tekee se, että ymmärtää taskuihin jo kertyneen oppeja. Ja erityisesti se, että alkaa käsittää, ettei elämässä opetteleminen ja oppiminen ikinä lopu – eikä sen vuoksi elämässä mikään todella ole iän eikä ajan rajoittamaa.

Me emme opi emmekä ymmärrä oikeasti mitään muuten kuin oman kokemuksen kautta ja onneksi onkin niin. Muutenhan elämä olisi valmis naps vain noin kysymällä ja sisäistämällä kaiken mummeilta ja vaareilta.


I like aging. I think gathering experiences into my pockets, one by one, is interesting. However, I do recognize the subtle fear that comes with age, too: It is about realizing own life´s limited nature.

But what makes aging great is realizing how many learnings I already have in my pockets and especially grasping the fact that learning will never end. And that way, age and time actually create no limits to life.

True learning does not happen in any other way than through own experience, luckily. If it did, life would not be very interesting as it could be assimilated just by asking grandparents.

2 thoughts on “We learn only through experience

  1. Nämä kirjoituksesi ovat kuin aforismeja. Niissä on kesäillan lämpöä ja rakkautta elämää kohtaan. Tämän kohdalla mietin, että minulla ne taskut ovat varmaan jo aivan pullollaan, ja lupasin itselleni muistaa sen.

    1. Aino, kaunis kiitos. Ihanaa että taskut on pullollaan – elämän taskut taitavat olla sellaista pohjatonta mallia.

Comments are closed.