Two thoughts that help you settle in the world

Elämä on mitä ajattelet sen olevan…

Jos ajattelet elämäsi olevan valoisaa ja kepeää, silloin se pitkälti sitä onkin. Jos takerrut jokaisen pikkukiven ylittämiseen tielläsi, et edes huomaa että oletkin myötätuulessa.
Ihmisellä on aina mahdollisuus valita näkökulmansa elämään ja tilanteisiin, kuten vaikka uuteen kulttuuriin sopeutumiseen.

…mutta maailmalle olet toimintasi.

Arvot ja asenteet ovat merkityksettömät, mikäli ne eivät välity toimintaan. Vain se kuinka kohtelemme toisia, mitä teemme ja sanomme, on totta.
Ihmisellä on aina ja joka tilanteessa oikeus ja mahdollisuus valita oma käyttäytymisensä muita kohtaan. On helppo sanoa olevansa vaikka suvaitsevainen – mutta kuinka se näkyy käytännössä?


Life is what you think of it…

If you think that life is light and bright, it usually then mostly is. If you want to stumble on every small stone on your path, you might not notice the tailwind helping you.
A human always holds the right to choose her viewpoint on life and situations.

…but to the world you are how you act.

Values and attitudes are useless, if they do not steer actions. The only true thing is the visible: How we treat other people, what we say and do.
A human holds the right and possibility to choose her behavior towards others, always and in every situation. It is easy to state to be tolerant, but how does it show in your actions?

One thought on “Two thoughts that help you settle in the world

  1. Niinpä, sitä mielellään ajattelee olevansa hyvä ja kiva ja mitä kaikkea, mutta toinen juttu on se miten ulospäin itseään lopulta ilmaisee, suhtautuuko oikeasti muihin hyvin ja kivasti. Täällä kaukomailla mietin tätä paljonkin, oikeastaan aika lailla päivittäin. Näissä kehitysyhteistyöluvioissa olen kohdannut useampia sellaisia ihmisiä jotka tuntuvat ajattelevan lähtökohtaisesti olevansa hyviä ihmisiä – oman näkemyksensä mukaanhan he ovat pelastamassa maailmaa – mutta toisaalta kohtelevat väheksyen ja huonosti esimerkiksi omia kotiapulaisiaan tai muita lähipiirinsä ihmisiä. Jostain syystä minua harmittaa kamalasti sellainen itsekritiikittömyys!

    Toisaalta mietin kyllä paljon myös sitä, että näinköhän omat hyvät periaatteeni ja aikomukseni aina näkyvät ja tuntuvat ulospäin. Yksi vaikeimmista asioista muutossa Belizestä Sudaniin oli minulle se, että Belizessä meidät tunnettiin ja nähtiin sellaisina minä itse tunnen meidän olevankin, kun taas täällä Sudanissa olimme alkuun muukalaisia, ja ennemminkin kai epäilyttäviä kuin mitään muuta. Esimerkiksi talomme edessä seisovat vartijat suhtautuivat meihin alkuun varautuneesti ja ehkä vähän vihamielisestikin. Oli suuri helpotus kun yksi vartijoistamme kääntyi puoleemme hädässä ja saatoimme olla hänelle avuksi. Se oli minulle merkki siitä, että oma ajatukseni itsestäni ja perheestäni oli heijastunut myös ulospäin.

Comments are closed.