Transitions are challenging

Kun syksy vaihtuu talveksi, talvi kevääksi, pimeys valoksi, valo pimeydeksi.
Kun lapset aloittavat koulun tai kun he lähtevät kotoa.
Kun muuttaa maasta tai kodista toiseen.
Kun jotain syntyy tai jotain kuolee.

Siirtymävaiheet ovat haasteellisia.

On luotava rakenteet ja käytännöt uudelleen, löydettävä hyvät puolet uudesta ja päästettävä irti jostakin vanhasta jotta uudelle on tilaa tulla.
Vaikka uusi vaihe olisi odotettukin, niin kuin vaikka ihana valoisa kevät talven jälkeen, kestää hetken ennen kuin silmät tottuvat valoon, tuikut on vaihdettu kevätkukkiin ja vaatekaappikin taas kalibroitu kevään tarkoituksiin.

Haaste syntyy siitä, että menneisyydestä tietää mitä se sisältää, mutta tulevaisuudesta ei ole varmuutta edes onko sitä. Ja epävarmuus on aina epämukavaa. Siksi meillä on taipumus tarrautua totuttuun, vaikka huonoonkin, mutta tuttuun, sillä siitä ainakin tietää mitä se on.

Ja siinäpä se on, yksi sisäisen rauhan salaisuuksista: Ettei takerru siihen mihin on tottunut vain siksi koska on tottunut, vaan avaa ovet ja sydämensä yhä uudelleen, uudensävyisen valon tulla.

Siksi kai luonto on keksinyt vuodenajatkin.


When fall turns into winter, winter into spring, darkness into light, light into darkness.
When your children start school or when they leave home.
When you move from one side of the world to another or just to a new home.
When something is born and when something dies.

Transitions are challenging.

Practicalities need to be built again. Good sides of the new have to be found afresh and some things have to be let go to make space for growth.
Even if the new era would been long awaited, like a fresh spring after a cold winter, it takes a moment for the eyes to get used to the light, to switch candles to flowers and calibrate your wardrobe to lighter clothing.

The challenge is that the past is familiar, we know what it was about, and the future is not even certain to exist. An uncertainty is always inconvenient. That is why we have a tendency to cling to customary, even if it would be poor, but because it is familiar and we know what it is.

And there it is, one of the secrets of inner peace: To not cling to things just because of having accustomed to, but to open doors and your heart over and over again, to let new shades of light and life in.

I guess that is why the nature has developed seasons for us too.