A time for everything

IMG_5889

Expat-elämä on pohjimmiltaan saapumista ja lähtemistä, ja yksi on varmaa: Käänteet tapahtuvat lopulta aika vauhdilla. Perheemme on palaamassa pian Suomeen.

Odotan innolla ja uteliaisuudella sen yleisen tiedon läpielämistä, jonka mukaan palaaminen on vaikeampaa kuin lähteminen koskaan oli. Haluan kovasti tietää mistä on kyse, sillä itse odotan nyt jo saunaa, makkarasoppaa, savusiikaa ja kermaviiliä. Ystävien tapaamisia, kadulla tuttuihin törmäämisiä ja kotimaisen arjen asettumista. Mieli toimii niin: Saadessaan varmuuden muutoksen tapahtumisesta se alkaa etsiä mieluisia asioita tulevasta, jotta luopuminen nykyisestä olisi helpompaa.

Yksi perheestämme ei palaa. Hän muuttaa kyllä mukanamme mutta hän ei ole palaaja, vaan uuteen kulttuuriin muuttaja. Hän, nuorimmaisemme, oli yhdeksänkuinen kun lähdimme Suomesta, eikä hänellä ole muistikuvia maasta muuten kuin lomamatkoiltamme. Hän itse asiassa käsittää meidän muuttavan serkkulaan, sillä se on hänen “Suomensa”. Hän puhuu kuinka siellä pihalla odottaa “just perfect bike for me”.

Nelivuotias taipuu tietysti vielä ihan mihin vain, varsinkin kun koko perhe on mukana. Hän elää vielä niin hetkessä, että opettaa luultavimmin pian jo meille muillekin kuinka Pohjolassa käyttäydytään.

Kuopuksemme on kuitenkin paras ja hurjin näyttö siitä minkä pituisen ajan olemme olleet maailmalla. Itselleni nämä kolme-ja-puoli vuotta tuntuvat joskus olleen pitkä aika, sillä niin paljon vuosiin on mahtunut, mutta toisaalta juuri siksi ne ovat vilahtaneet ohi nopeasti. On ihan epätodellista ajatellakin, että syötin tyttärelleni vielä tuttipullosta äidinmaidonkorviketta perusravinnokseen kun saavuimme ihmeissämme kuumaan Kentuckyyn. Nyt hän on kolmea kieltä höpöttävä itsenäinen parkour-prinsessa, omien sanojensa mukaan yksisarvinen.

Lähtemiset ja saapumiset ovat elämän kirjanmerkkejä. Aika kuluu, lapset kasvavat, sivut kääntyvät ja niin sen tulee ollakin. Enkä minä ainakaan aikaa pysäyttää tahdokaan. Tahdon elää ja kääntää lisääkin sivuja, täyttää muistikirjaani elämällä.


Expat-life is essentially arrivals and departures, and one thing is certain: The twists end up happening with speed. Our family is repatriating to Finland soon.

I look forward with curiosity to living through the commonly stated fact that returning is the hardest part of expat-life. I really want to know what it is about as I myself am looking forward to sauna, some fish dishes and Finnish taste palate. Seeing friends more often again, bumping randomly into acquaintances and living domestic life in Finnish for a change. This is how the mind works: When a change is certain, it begins to look for pleasant things on the upcoming situation to make letting go easier.

One of us is not returning. She will move with us but not as a returnee. She is moving to a new culture, as she has no recollection of her passport country, where she moved away from when she was only nine months old. Of course she knows Finland due to our holiday trips, but that is why she actually thinks we are moving to the cousins’ place. She tells how there is a bike just the right size waiting for her outside the house.

A four-year-old will still flex to anything of course, especially when the whole family is with her. She still lives so strongly in the moment that she will probably end up teaching the rest of us how to behave up north.

Our youngest is, however, the best evidence of how long we have “been away”. For myself, sometimes these 3,5 years seem like a long period of time as sooo much has happened, but because of that they have also swooshed by very fast. It now feels unreal that I was feeding her formula from a bottle when we first landed in hot and humid Kentucky for our first assignment. Now she is an independent and talkative parkour-princess in three languages.

Departures and arrivals are the bookmarks of life. Time goes by, children grow, pages turn and so it is meant to be. I don’t want to stop time from ticking. I want to live and turn more pages, fill my notebook with more life.

10 thoughts on “A time for everything

  1. No jopas! Toivottavasti jatkat blogia myös Suomessa koska paluumuuttajan näkemys kotimaasta kiinnostavat kovasti. Tunnen itse etääntyneeni Suomesta viime kuukausien aikana, pitkälti uuden hallituksen itselleni vieraan linjan vuoksi, mutta tottahan se aina silti on synnyinmaani. Meidän lapsista yksikään ei ole Suomessa asunut muutamaa kuukautta pitempiä jaksoja mutta varsinkin esikoinen muuttaisi Suomeen mieluusti vaikka heti.

    Onnea uuteen seikkailuun!

    1. Kiitos Kata kysynnästä! Itsekin uteliaisuudella odotan pääseväni kirjoittamaan paluumuuttamisen fiiliksistä, joten kyllä, bloggaaminen jatkuu! Ihana kun Suomi on lasten listalla korkealla. Kylläpä se onkin hieno maa, niin kuin moni muukin paikka. Eri asiat vain ovat hienoja eri paikoissa.

  2. I have so enjoyed learning about Amsterdam and your family adventures. Look forward to learning bout Finland. Hope the move goes well. Thoughts of you and family still rise up in my mind at Thanksgiving time.

  3. Tänään olen kyllä tehnyt niin paljon loistavia löytöjä blogirintamalla. Olen muka seurannut tiiviisti ulkosuomalaisblogeja, mutta silti niin paljon on vielä löytymättä. Nämä löydöt ovat kyllä antoisia! Eli siis ensi kertaa luen blogiasi. Minäkin toivon jatkoa blogille. Itse kävimme oman perheeni kanssa asumassa Suomessa kaksi vuotta kunnes tänä syksynä lähdimme taas jatkamaan ulkosuomalaisen elämää, tällä kertaa Panamaan. Minäkin yhdyn siihen, että palaaminen oli vaikeaa, vaikeampaa kuin lähteminen tai uuteen sopeutuminen. Mutta silti palaisin takaisin Pohjolaan, sauna oli kyllä yksi arjen aarteita. Valehtelematta se lämpesi ainakin kaksi kertaa viikossa tuon kahden vuoden aikana.

    1. Hei kiva kuulla että olet löytänyt hyviä blogeja -käynkin kurkkailemassa lukulistaasi ja tietysti blogiasi. Jatkoa minun blogilleni tulee kyllä, tervetuloa mukaan ja terkut Panamaan!

Comments are closed.