Things I’ve learned through blogging – Mitä olen oppinut bloggaamalla

Writing shapes my thoughts
When I write, I spend much more time with the thoughts I’m writing about than when I read. I draw the thoughts much clearer on the surface of my mind than when I talk. I can train my mind by writing. So why would I disservice myself and strengthen the existence of the things I don’t like, things that annoy me, or upset me, by writing about them?
Whining and swelling in the negatives is only a quick-help, merely a speedy sugar rush at it’s very best. It is always followed by a worsening feeling and in the long run, a permanent mental nausea. I’d rather etch the canvas of my mind with positive thoughts.

Blogging is peer support
We humans tend to see and experience mainly the outside of our peers. The inside of us is very private, which feels timid and fragile, until we figure out that others feel the same too, sometimes. To realize this, one either has to share her reality genuinely or to happen to be in a place where somebody is describing his life on the same kind of spot. When someone has the courage to reveal dots from his true inner world, it touches the inside of others.
Blogging or not, it is scary to be the true oneself in this world of shallow attributes, but I think it is even more scary to live life in a corner misbelieving that nobody feels the same way.

Writing helps to grow
Reading my own previously written texts is unscrupulous. Sometimes I am embarrassed how simple or one-sided my thoughts have been.
A written text creates an illusion that the thought inside it would be permanent. But a thought is often true for only that passing moment, when it was written. When it is on paper, it starts to live and evolve. The beauty lies in the fact that when my own thoughts start feeling naive, I know that I have taken a step forward, growth has happened.


Kirjoittaminen muokkaa ajatuksiani
Kun kirjoitan, mietin asioita tarkkaan ja kauemmin kuin silloin kun luen. Piirrän asiat paljon tarkemmin mieleeni kuin keskustellessani. Voin kouluttaa mieltäni kirjoittamalla. Miksi siis tekisin itselleni karhunpalveluksen kirjaamalla ylös asioita, joista en pidä, jotka ärsyttävät tai harmittavat, ja näin vahvistaisin niiden olemassaoloa omassa mielessäni?
Valittaminen tai märehtiminen on elämässä pika-apu, parhaimmillaankin vain kuin äkkinäinen verensokerin kohotus. Sitä seuraa ensinnäkin aina kahta kauheampi kuoppa ja pitkällä tähtäimellä pysyvä huono olo. Syövytän mieleeni mieluummin myönteisen jäljen.

Bloggaaminen on vertaistukea
Me ihmiset näemme ja koemme toisistamme pitkälti vain ulkopuolen. Sisäpuolemme on vereslihaa, kovin henkilökohtaista, joka tuntuu aralta ja hauraalta, kunnes hoksaa että muistakin tuntuu joskus samalta. Tämän kokeakseen, täytyy joko aidosti kuvailla omaa maailmaansa muille tai sattua paikkaan, jossa joku kuvailee omaa todellisuuttaan samasta kohtaa. Kun joku uskaltaa aidosti paljastaa sisäistä maailmaansa, se koskettaa toisen ihmisen sisintä.
Tässä ulkoisten määritteiden maailmassa on pelottavaa olla aidosti oma itsensä, bloggasi tai ei, mutta vielä pelottavampaa minusta on elää elämänsä omassa nurkassa luullen, että on tunteidensa kanssa täysin yksin.

Kirjoittaminen auttaa kasvamaan
Omien vanhojen tekstien lukeminen on raadollista. Joskus nolottaa kuinka yksinkertaisesti tai yksitasoisesti tulikaan ajateltua.
Kirjoitettu teksti luo illuusion, että sen sisältämä ajatus olisi pysyvä. Ajatus on kuitenkin totuus vain siinä ohikiitävässä hetkessä, jolloin se on kirjoitettu. Heti kun se on kirjoitettu, se alkaa elää ja sen ajatus kehittyä. Kauneus on siinä, että kun omat aiemmat ajatukset alkavat tuntua naiiveilta, tiedän että olen päässyt askeleen eteenpäin, kasvua on tapahtunut.


One thought on “Things I’ve learned through blogging – Mitä olen oppinut bloggaamalla

Comments are closed.