Tässä kohtaa elämää – At this spot in life

Raitiovaunu liukuu iltahämärässä kohti Amsterdamin keskustaa, kotia. Ikkunoiden takana alkukesän tuoksu. Käytävän toisella puolella mies kailottaa puhelimeen englantia intialaisella aksentilla. Seuraavalta pysäkiltä kyytiin nousee nuori nainen lenkkitamineissa ja etuosaan istahtaa herra, joka lemahtaa pitkältä työpäivältä. Takana nuoriso jutustelee iloisesti hollanniksi ja nauraa.

En minä vieläkään mahdu yhteenkään niistä tarinoista, joihin minua sovitellaan: Kotiäidiksi, amsterdamilaiseksi, suomalaisen pikkukaupungin kasvatiksi, kansainvälisen businessmiehen rouvaksi,
kirjoittajaksi, laulajaksi,
introvertiksi, ekstrovertiksi, markkinointipäälliköksi,
ystäväksi, vieraaksi,
sivistyneeksi, juntiksi,
maailman-mamaksi, aikuiseksi.

Ja kuitenkin mahdun kaikkiin.

Sisälläni on jokin, joka on kaikissa mutta vain minussa.
Jokin nimetön, kuvaamaton, koskematon, mutta vahvasti pysyvä, samaan aikaan nuori ja vanha.
Jokin, joka ei tarvitse tarinoita, ei luokittelua, ei rooleja.
Jokin, jonka ei tarvitse kiinnittyä mihinkään, ja jota ei tarvitse käsittää. Jonka olemassaolon tuntee mutta ei tiedä.
Joka kaikkein vahvimmin on, olivat jalkani missä tahansa.

Omalle pysäkilleni ratikka jättää myös pukumiehen eväslaatikkoineen sekä kaksi sievää mummelia, ystävykset.


The tram slides through the evening dim towards Amsterdam city, home. The scent of early summer can almost be felt through the window. A man speaks English on his phone with a thick Indian accent. A lady in her gym gear boards the tram and a man who smells of a long working day sits in front. Youth voices in Dutch and occasional laughter carry from the back.

I still do not fit any of the stories I am being fitted in:
A stay-at-home-mom, amsterdamer, Finnish small town girl,
wife of an international business man,
writer, musician,
introvert, extrovert, a former Marketing Manager,
friend, stranger,
sophisticated, hillbilly, world mom, grown-up.

And still I fit all of them.

There is something inside me that is everybody but only me.
Something untitled, indescribable, pristine; Young and old at the same time. Something that does not need stories, categorizing or roles.
Something that does not need to cling or to be grasped; of which existence can be felt but not known.
Something, that just strongest is, whether my feet were here or there.

The tram leaves me on my stop with a suit-man carrying a lunchbox, and two cute grannies, seemingly friends.

15 thoughts on “Tässä kohtaa elämää – At this spot in life

  1. Ihana! 🙂 Miten voi olla että sun jokainen kirjoitus on niin oivaltava ja kaunis? Mulla ei oikein oo inspistä lähiaikoina ollu… Voisin ettiä sitä ratikasta mut ei täällä kulje enkä usko et saisin tollaista aikaan kuitenkaan.

    1. Voi, se johtuu siitä että meillä on sukulaismielet! Ja tilanteemmekin ovat aika samankaltaiset, arvelisin. Kiitos sinä kaunis sielu joka luet ja annat kannustavaa palautetta. Voi olla että yllättyisit jos tietäisit kuinka epävarma joskus itse olen tekstieni kanssa. Eikä ratikka auta siihen kyllä 🙂

  2. Niin kauniisti kirjoitat, sinä ehdit pukea sanoiksi ajatuksia, jotka itsestäni tuntuvat hyvin ohikiitäviltä, kuin jo menneiltä vaikka ovatkin läsnä. Tulee sellainen olo, et tässä se nyt sanotaan mitä tunnen mutten tiedä (sinua lainaten). Kiitos että kirjoitat!!

  3. Niin kauniisti kirjoitat, sinä ehdit pukea sanoiksi ajatuksia, jotka itsestäni tuntuvat hyvin ohikiitäviltä, kuin jo menneiltä vaikka ovatkin läsnä. Tulee sellainen olo, et tässä se nyt sanotaan mitä tunnen mutten tiedä (sinua lainaten). Kiitos että kirjoitat!!

  4. Ihanaa että ymmärrät mitä tarkoitan! Kirjoitan toisinaan haja-ajatuksia ylös, ihan vain jotta muistaisin ne mutta en sellaista mitä olisi mieltä julkaista. Suomessa nyt jo vuoden verran, ka sisin on eri kuin ennen. Tai sama mutta eri. Tää on ihan kultahippu, tämä sinun blogi ❤️

  5. Ihanaa että ymmärrät mitä tarkoitan! Kirjoitan toisinaan haja-ajatuksia ylös, ihan vain jotta muistaisin ne mutta en sellaista mitä olisi mieltä julkaista. Suomessa nyt jo vuoden verran, ka sisin on eri kuin ennen. Tai sama mutta eri. Tää on ihan kultahippu, tämä sinun blogi ❤️

  6. Yhdyn edellisiin kommentoijiin; ihana kirjoitus – toi samanaikaisesti hymyn huulille ja jossain määrin myös haikean olon….kosketti siis jostain syvältä 🙂

  7. Yhdyn edellisiin kommentoijiin; ihana kirjoitus – toi samanaikaisesti hymyn huulille ja jossain määrin myös haikean olon….kosketti siis jostain syvältä 🙂

Comments are closed.