Tarkoitus ei koskaan pyhitä keinoja – End never justifies the means

Mieleni on taipuvainen kysymään miksi. Pohdin usein asioiden merkityksiä ja haluan tietää miksi jokin asia tapahtuu tai miksi se tehdään.
Haluan tietää mitä elämä yrittää minulle opettaa.

Vähintään yhtä tärkeä kysymys, ellei tärkeämpikin on kuitenkin ’miten’? Siitä saattaa joskus löytyä jopa vastaus kysymykseen miksi.

Päämäärä ei usein ole merkityksellisin, vaan matka ja miten se tehdään: Kuinka asian aikaansaamiseksi toimitaan ihmisten kesken, minkälainen kierre tunteisiin jätetään. Edistetäänkö positiivista ja arvostavaa, tuotetaanko energiaa vai kulutetaanko sitä?
Se, miten päämäärään päästiin jää vaikuttamaan vielä senkin jälkeen kun tulos on saavutettu.


My mind is inclined to ask why. I often ponder meaning of things and want to know why something happens or is done.
I crave to know what life it trying to teach me.

The question “how” is however, as important, if not more important than why. It sometimes includes the answer to why.

The goal is usually not as meaningful as the way to get there and how it is taken: How people are treated, how people are left to feel. Is the journey a positive experience and does it pass along the good and appreciative? Does it drain or spread energy?
The way how things were done will have an effect even after the goal was reached.

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *