The tormenting first world dilemma: If we could only grasp how happy we are

Koppasin pienen kiharapään käsivarrelleni ennen pudotusta raiteelle. Onneksi juna ei ollut vielä edes lähestymässä. Tyttö katsahti minuun kikatellen luottavaisena, isänsä nyökkäsi kiitollisen hymyn. Aivan tavallinen perhe väsyneinä, reissanneen näköisinä. Olemisessaan pitkän matkanteon rasitus, jonka tunnistin hyvin. Vähän väärät varusteet – pojalla tyttöjen housut, sortsia, eriparivillapaitaa ja viltti pitämässä kylmää aamua loitolla – saivat minut aavistamaan perheen äidin suusta ohikuulemani: Syyriasta. Ihan tavallinen toiseen maahan muuttanut … Continue reading The tormenting first world dilemma: If we could only grasp how happy we are