The green line of life

Elämä on jatkuvaa pyrkimystä tasapainoon, kausittaista ja päivittäistä aaltoliikettä. Silloin tällöin aalto osuu tasapainon vihreälle viivalle. Ahdistus syntyy siitä että yrittää vastustaa elämän virtaa, pitää kynsin ja hampain kiinni tasapainon tunteesta, joka hetkittäin on läsnä. Hyvä olo löytyy siitä, että hyväksyy ettei koko ajan ole hyvä olo. Rauha löytyy rauhattomuuden hyväksymisestä. Mikään muu ei ole pysyvää kuin muutos. Elämän virta jatkuu ihmisen rimpuiluista huolimatta. Matkasta … Continue reading The green line of life

Miksi lähdemme? – Why do we leave?

A man travels the world over in search of what he needs and returns home to find it, as George A. Moore puts it. A little controversial but there is some truth to these words. Maybe we need to change scenery to distinguish what is me and what are the surrounding circumstances, that we so often imperceptibly absorb to be a part of our own identity. Maybe … Continue reading Miksi lähdemme? – Why do we leave?

Things of life I want my daughters to know

Ihmisten seuraan mukaan meneminen kannattaa aina. Epäilyksen vallatessa, ole oma itsesi. Omaa polkua ei voi nähdä etukäteen vaikka katsoisi oikeaan suuntaan, sillä kukaan ei ole vielä kävellyt sitä. Kun kohtaat epäreiluutta, vihaa ja ilkeyttä, kerää kaikki suoraselkäisyytesi ja toimi ystävällisesti toisia kunnioittaen. Suurin arvo on varmuudessa siitä, että olet itse ollut reilu. Ei ole olemassa heikompaa sukupuolta. Miehet ja naiset ovat yhtä vahvoja, mutta hyvin … Continue reading Things of life I want my daughters to know

Life is a succession of lessons that need to be lived to be understood

Aikuisuus on ovela rooli: Se hiipii hitaasti lähietäisyydelle ja hyökkää sitten yhtäkkiä kimppuun. Eräänä aamuna peilistä katsookin aikuinen, sellainen täti-ihminen, vaikka kuinka pukeutuisi trendikkäästi tai laittaisi tukkansa ojoon vielä ilman mummopapiljotteja. Tulee tilanteita, jolloin huomaat toisten kuuntelevan sinua siksi, että näytät jo sellaiselta joka tietää. Jonka pitäisi tietää. Yhtäkkiä oletkin niiden puolella pöytää, joiden neuvoissa odotetaan olevan sisältöä. Joiden odotetaan hallitsevan, hillitsevän, käyttäytyvän ja palkitsevan. … Continue reading Life is a succession of lessons that need to be lived to be understood

How are you today?

Parhaita asioita nelikymppisyydessä on se, että voi jo törmätä ihmisiin, jotka kuuluivat läheisesti elämääsi kaksikymmentä vuotta, puoli elämää, sitten. Hei, minähän tunnen sinut! Mitä kuuluu? Kauanko siitä onkaan? Kukahan olet nyt, mitä kaikkea tässä välissä on tapahtunut, mihin se kaikki on sinua vienyt? Ja samahan sinä olet, mutta kuitenkin eri. Päälle on kertynyt rooleja, kokemuksia, koettelemuksia. Harvan elämä on kuitenkaan muotoutunut niin yllättäväksi, ettet olisi … Continue reading How are you today?

Nyt jos koskaan – With all curiosity

Täytän tänään neljäkymmentä. Perinteisesti nuo numerot liitetään ikäkriisiin: Nelissäkymmenissä alkaa jo tajuta mitä itse on ja mitä ei ole. Jos tähän mennessä ei ole saanut elämässä jotakin aikaiseksi, ei sitä enää ehdikään saada, ajatellaan. Perusta elämälle on luotu ja puolet elämästä eletty. Olen aina ollut tyytyväinen, jopa onnellinen, sen ikäisenä kuin kulloinkin olen. En tee siitä poikkeusta tänäkään vuonna vaikka sen verran lykkäsinkin vuosien täyttymistä … Continue reading Nyt jos koskaan – With all curiosity

The more we know, the less we are – Mitä enemmän tiedämme, sitä vähemmän olemme

When I was a child, my mom often used to sigh and admire the beauty of landscape: The snow-loads on trees in Lapland, the colour of oleader flowers in the Mediterranean, the clear blue skies or rye fields flowering in the wind in Finland. She often advised us children to note the miraculous beauty of nature too. I remember thinking what did she see that … Continue reading The more we know, the less we are – Mitä enemmän tiedämme, sitä vähemmän olemme

Haja-ajatuksia – Kuplisms

Downshifting voi olla trendi vain maailmassa jossa on vaihtoehtoja, jossa ihminen saa valita jopa liian monesta; Ympäristössä, jossa ihmisellä on paljon työtä ja tähdellistä tekemistä tarjolla, sekä terveet, toimivat raajat. Oman elämän hyllyttäminen, “sitten kun” -elämä on mahdollista ainoastaan niille, jotka vielä ajattelevat elämän olevan vakituista, ei määräaikaista. Mitä useammin ja aidommin joku uskoo toisista ihmisistä hyvää, sen vaikeampi toisilla on uskoa hänestä huonoa. Missä … Continue reading Haja-ajatuksia – Kuplisms

Onnellisuudestani – My kind of happiness

Olen sillä tavalla tavallinen äiti, että tahtoisin lasteni kasvavan ensisijaisesti onnellisiksi. Lapsethan heräävät syntyperäisesti uuteen aamuun aina innolla ja onnella, mutta jossain vaiheessa elämäämme opimme haalistamaan tuon hehkun. Aikuisina emme enää pingahda sängyistämme pystyyn riemunkiljahduksin, innoissamme päivän tulevista askareista ja tapaamisista. Ajattelen, että yksi parhaista tavoista kasvattaa onnellisia ihmisiä on olla itse onnellinen aikuinen, sillä lapsethan oppivat esimerkistä. ”Älä tee niin kuin minä teen vaan … Continue reading Onnellisuudestani – My kind of happiness