World of languages – Salakielemme Suomi

Vitsailen silloin tällöin että perheemme yrittää tehdä ennätystä maailman turhimpien kielien hallitsemisessa. Suomella, ruotsilla eikä hollannilla kun ei tule ymmärretyksi kovinkaan laajalti maailmassa. Olisi upeaa hallita englannin lisäksi muutkin maailmankielet kuten espanja, ranska, mandariini, arabia tai venäjä. Pienestä kummallisesta äidinkielestä on etuakin. Se on maailmalla kuin oma pieni pesä, sillä turistialueiden ulkopuolella kukaan ei yleensä ymmärrä mitä puhun lasteni kanssa. Vitsailenkin joskus muunkielisille että oikeasti … Continue reading World of languages – Salakielemme Suomi

Found in translation

Kyllähän perheemme usein siihen kysymykseen vastailee. Ravintoloissa, kaupassa, taksissa, lentokentilläkin. Jotkut yrittävät ensin arvailla vastausta, jotkut vain kuuntelevat pitkään kiinnostuneina ennen kuin heidän on pakko saada kysyä. Joskus kysyn ensin vastakysymyksen “Onko sulla hetki aikaa?” ennen kuin vastaan. Suomen sekä Norjan kansalaiset tyttäremme puhuvat keskenään englantia ja lauleskelevat usein hollanniksi. Mieheni puhuu heille ruotsia mutta minulle suomea. Minä puhun kaikille kolmelle suomea. Juu, ymmärrämme kaikki … Continue reading Found in translation

Lempisanojani hollanniksi – Some Dutch words

Goedkoop [khruudkoup] Siis kirjaimellisesti hyvä ostos. Mutta mitään muuta edullista tai halpaa tarkoittavaa sanaa ei hollanninkielessä ole. Laadusta viis, jos jokin maksaa vähän, se on täällä aina hyvä ostos! Schoonmoeder [skhoonmuudör] Anoppi. Kaunis äiti. Siis se kauniimpi äiti, ainakin ääneen sanottaessa? Toisaalta schoonmaken tarkoittaa siivoamista. Että kumpaankohan tällä nyt sitten viitataan, varmaan riippuu perheestä. Cadeau, cadeautje [kadöö, kadöötjö] Lahja, lahjanen. Hei mutta tämähän on ranskaa?! … Continue reading Lempisanojani hollanniksi – Some Dutch words

Minä puhua hollantia vähän – I speaking Dutch little

Opastan ihmisiä kadulla jo hollanniksi. Juttelen kukkakauppiaan ja kauppojen kassojen kanssa tätä hassulta kuulostavaa sekasotkukieltä. Osaan sen kurkkuäänteenkin jo oikein hyvin. “Mag ik een tas?” [Ma(se kurkkuäänne) ik ein ta:s]. Taidan näyttää jo paikalliselta, sillä tuntemattomat ihmiset aloittavat nykyään juttunsa minulle hollannin kielellä. Tai ehkä se johtuu siitä, etten enää näytä turistilta kulkiessani kaupungilla päämäärätietoisesti, joskus vessapaperipakettiakin kantaen. Olemme kuusivuotiaan tyttäreni kanssa kaupungilla loistotiimi. Minä … Continue reading Minä puhua hollantia vähän – I speaking Dutch little