Arki, kello 7.36

Unenpöppöräinen keittiökattaus kolmelle. Aamuradion hiljainen mumina ja kahvin tuoksu ympäröi pienen kodin hyvin levänneen tunnelman. Lettipäinen syö toista kiiretöntä kulhollista murojaan Olivia-possulle hymyillen. Toinen keskittyneenä viimeistelee kotitehtäviään lyijykynä suussaan. Kaikki on tässä, kahdessa neliömetrissä. Kun katsoo kauempaa, kuin naapurin ikkunasta, havaitsee kuka istahtaa hetkeksi kevyesti neljännelle tuolille ennen lähdön eteishässäkkää: Onni. Kitchen table for three. Quiet mumble of morning radio and the scent of fresh … Continue reading Arki, kello 7.36

What are you not lacking this year?

Miksi usein on niin paljon helpompaa nähdä puuttuvat asiat, kuin ne jotka ovat jo tässä ja nyt? Kai se liittyy ihmiskunnan välttämättömään luonteeseen kehittyä ja mennä eteenpäin. Liiallinen tyytyväisyys ei saa aikaan ponnistelua, kehitystä. Toisten elämässä näkee helpommin hienot puolet ja saavutukset, omassa elämässä puutteet. On myös helppoa luulla, että toisilla ihmisillä on elämä jotenkin paremmin hallussa kuin itsellämme. Pitää olla tarkkana, että käyttää toisten … Continue reading What are you not lacking this year?

Sunday ambience

Sunnuntailla on oma tunnelmansa. On kuin aika kävisi sunnuntaisin erilaisella mittarilla: Samettisen verkkaisesti; lämpimästi, hiljaa ja haikeanlaisesti. Minulla on muutamista tilanteista elämässäni hyvin tarkka tunnelmamuistijälki. Muistan sunnuntaiaamun lapsuudenkodissani. Aamiaisen, jonka jokainen nautti ympäri kotia: Olohuoneessa, keittiössä, ruokahuoneessa. Musiikin joka hiljaisesti soi ja sen ympäröimän myönteisen vähäeleisen olemisen. Muistan erään syysillan, jolloin lapsuuden naapurit, aikuiset ja lapset, olivat kerääntyneet yhteen ja me lapset söimme viinirypäleitä. Ympärillä … Continue reading Sunday ambience

Waiting and anticipating

Quiet side street on a grey afternoon. Not much else to look at than raindrops patterning puddles. Eleven minutes before the tram arrives. Should I wait? Maybe I’ll walk. Wonder how far I’d make it in eleven minutes? A human is not made for waiting. It is hard to just stand and wait, do nothing, be here. In today’s world, where efficiency is a value … Continue reading Waiting and anticipating

Expat life teaches larger life lessons

Olen kokenut että vieraaseen kulttuuriin sopeutumisen prosessissa tulee yllättäen eteen päivä, jolloin tietää mitä asioita tulee joskus kaipaamaan tuosta kulttuurista. Tuo päivä on käännekohta sopeutumisessa ja tarkoittaa että työläin asettumisen vaihe on takana. On löytynyt asioita, joista nauttii, ja joita ei löydy kotikulttuurista. Muistan päivän, jolloin tiesin tulevani kaipaamaan Kentuckyn rankkasadetta ja lämmintä puheliasta kanssakäymistä ventovieraidenkin ihmisten kesken. Muistan toki myös päivän, jolloin tiesin tulevani … Continue reading Expat life teaches larger life lessons

Jar of happiness – Purkillinen onnea

Tulikärpästen vilkkuessa Kentuckyn tummassa kesäillassa, joka ei viilene yöksikään. Ystävien ympäröimänä rauhallisessa puheensorinassa terassin nojatuolin kulmassa. Lämpimän rankkasateen yllättäessä, koko maailmaa heilauttavaa ukkosta pidellessä kauniissa keskilännen kodissa jonka etukuistilla on keinu. Ihan tavallisessa arjen aamussa, joka kulkee niin kuin muutkin arjen aamut. Onni on sillä tavalla ujo, että sen tunnistaa jälkikäteen. Se on kyllä todellinen hetkessä, mutta sitä ei saa purkkiin talteen, käytettäväksi tarvittaessa. Kun … Continue reading Jar of happiness – Purkillinen onnea

Life is to be lived, not planned

Kansainvälisten muuttojen siirtymisvaiheessa, kun hyvin moni elämän isoista asioista on avoimina, on helppo lipsahtaa ajattelemaan että pystyisi näkemään tulevaisuuteen. Järjestettävien asioiden listalla ovat koulut, koti, työt sekä ajoneuvot – muuttokuormaa ja paperi- sekä virastohommia sen tarkemmin mainitsemattakaan. Vaikka arjen uudelleen paikalleen naulaaminen on työlästä mutta aktiivisuudessaan ja uutuudessaan hauskaakin, alkaa helposti ajatella, että vasta kun listan asiat on hoidettu ja ruksittu, elämä on kohdallaan. Sittenhän … Continue reading Life is to be lived, not planned

Tässä kohtaa elämää – At this spot in life

Raitiovaunu liukuu iltahämärässä kohti Amsterdamin keskustaa, kotia. Ikkunoiden takana alkukesän tuoksu. Käytävän toisella puolella mies kailottaa puhelimeen englantia intialaisella aksentilla. Seuraavalta pysäkiltä kyytiin nousee nuori nainen lenkkitamineissa ja etuosaan istahtaa herra, joka lemahtaa pitkältä työpäivältä. Takana nuoriso jutustelee iloisesti hollanniksi ja nauraa. En minä vieläkään mahdu yhteenkään niistä tarinoista, joihin minua sovitellaan: Kotiäidiksi, amsterdamilaiseksi, suomalaisen pikkukaupungin kasvatiksi, kansainvälisen businessmiehen rouvaksi, kirjoittajaksi, laulajaksi, introvertiksi, ekstrovertiksi, markkinointipäälliköksi, … Continue reading Tässä kohtaa elämää – At this spot in life

Sunday – Sunnuntai

Morning in pajamas and another easygoing mug of coffee. Voices of playing from the children’s room and Paolo Conte singing in the kitchen. Let’s let the day slowly flow in, the clouds leisurely withdraw. Let’s keep the world within distance for just another moment. We are here, life and me. Tomorrow it may rain. Pyjama-aamu ja kiireetön toinenkin kahvimukillinen. Lastenhuoneesta leikkien ääni, keittiössä Paolo Conten. … Continue reading Sunday – Sunnuntai

Aamutunnelma – Morning mood

Ensin ylitämme pyörätien, autokaistan ja kahdet ratikkakiskot. Sitten polkaisen täyteen vauhtiin. Heilautamme kättä tutulle kukkakauppiaalle tulppaaniröykkiön taakse juuri ennen kurvia. Aamuaurinko lupailee kaunista päivää. Ohitamme ensimmäisen sillan ja somien kaupunkivillojen rivistön. Tuuli tuntuu jo nyt raikastavan mieltäni vaikka olemme vasta kahvilakadulla. Ehdin hidastaa pysähtyäkseni liikennevaloihin kahdeksan polkijan sekalaiseen joukkoon. Valo vaihtuu vihreäksi ja sekasotku asettuu vauhdin myötä siistiin muodostelmaan. Sitten *suih* tunneliin ja sotken hetken … Continue reading Aamutunnelma – Morning mood