The green line of life

Elämä on jatkuvaa pyrkimystä tasapainoon, kausittaista ja päivittäistä aaltoliikettä. Silloin tällöin aalto osuu tasapainon vihreälle viivalle. Ahdistus syntyy siitä että yrittää vastustaa elämän virtaa, pitää kynsin ja hampain kiinni tasapainon tunteesta, joka hetkittäin on läsnä. Hyvä olo löytyy siitä, että hyväksyy ettei koko ajan ole hyvä olo. Rauha löytyy rauhattomuuden hyväksymisestä. Mikään muu ei ole pysyvää kuin muutos. Elämän virta jatkuu ihmisen rimpuiluista huolimatta. Matkasta … Continue reading The green line of life

Life is a picnic basket

Returning to sweet Kentucky after being gone for a year gets me nostalgic. Everything reminds me of how life here felt: The soft seat of a big family car and Kentucky country channel, mailboxes and fire hydrants, kids’ summer camps, older kids raising money with car washes, people with piles of coupons in grocery stores. Memory only saves the warm colours. It is like returning to … Continue reading Life is a picnic basket

Luksus on sitä mihin ei ole vielä tottunut

“Heippa, hauskaa koulupäivää!”, huutelen vielä perään ja vedän sitten kotimme ulko-oven kiinni. Neljä- ja seitsenvuotiaat tyttäremme kulkevat koulun kuljetuspalvelun kyydissä arkiaamuiset koulumatkansa. Pikkubussin sydämellinen suurikokoinen kuljettajamies vie pienimmän kädestä pitäen luokkahuoneeseen. Tämä on minun arkeni luksusta. Minä pinkaisen lenkille heti kun olen siivonnut keittiön koulueväiden ja aamupalanlaiton jäljiltä, tai istun hetkeksi nauttimaan hiljaisesta aamusta kahvikupin kanssa. Koko viime vuoden aamuni olivat toisenlaisia. Hyppäsin sängystä suoraan … Continue reading Luksus on sitä mihin ei ole vielä tottunut

Life is a succession of lessons that need to be lived to be understood

Aikuisuus on ovela rooli: Se hiipii hitaasti lähietäisyydelle ja hyökkää sitten yhtäkkiä kimppuun. Eräänä aamuna peilistä katsookin aikuinen, sellainen täti-ihminen, vaikka kuinka pukeutuisi trendikkäästi tai laittaisi tukkansa ojoon vielä ilman mummopapiljotteja. Tulee tilanteita, jolloin huomaat toisten kuuntelevan sinua siksi, että näytät jo sellaiselta joka tietää. Jonka pitäisi tietää. Yhtäkkiä oletkin niiden puolella pöytää, joiden neuvoissa odotetaan olevan sisältöä. Joiden odotetaan hallitsevan, hillitsevän, käyttäytyvän ja palkitsevan. … Continue reading Life is a succession of lessons that need to be lived to be understood

How are you today?

Parhaita asioita nelikymppisyydessä on se, että voi jo törmätä ihmisiin, jotka kuuluivat läheisesti elämääsi kaksikymmentä vuotta, puoli elämää, sitten. Hei, minähän tunnen sinut! Mitä kuuluu? Kauanko siitä onkaan? Kukahan olet nyt, mitä kaikkea tässä välissä on tapahtunut, mihin se kaikki on sinua vienyt? Ja samahan sinä olet, mutta kuitenkin eri. Päälle on kertynyt rooleja, kokemuksia, koettelemuksia. Harvan elämä on kuitenkaan muotoutunut niin yllättäväksi, ettet olisi … Continue reading How are you today?

Nyt jos koskaan – With all curiosity

Täytän tänään neljäkymmentä. Perinteisesti nuo numerot liitetään ikäkriisiin: Nelissäkymmenissä alkaa jo tajuta mitä itse on ja mitä ei ole. Jos tähän mennessä ei ole saanut elämässä jotakin aikaiseksi, ei sitä enää ehdikään saada, ajatellaan. Perusta elämälle on luotu ja puolet elämästä eletty. Olen aina ollut tyytyväinen, jopa onnellinen, sen ikäisenä kuin kulloinkin olen. En tee siitä poikkeusta tänäkään vuonna vaikka sen verran lykkäsinkin vuosien täyttymistä … Continue reading Nyt jos koskaan – With all curiosity

Crossroads – Matkalla

I ride my bike daily through a crossing where cars, tram, metro, bikes, scooters and airplanes (a minute away from touchdown), meet simultaneously. Right underneath is a tunnel for pedestrians and I assume beeping satellites fly somewhere up above me too. There are hundreds of people on the move on that spot, overlapping and one above another. The crossing may sound busy, but it is not. … Continue reading Crossroads – Matkalla

The more we know, the less we are – Mitä enemmän tiedämme, sitä vähemmän olemme

When I was a child, my mom often used to sigh and admire the beauty of landscape: The snow-loads on trees in Lapland, the colour of oleader flowers in the Mediterranean, the clear blue skies or rye fields flowering in the wind in Finland. She often advised us children to note the miraculous beauty of nature too. I remember thinking what did she see that … Continue reading The more we know, the less we are – Mitä enemmän tiedämme, sitä vähemmän olemme

Life happens next year too, hop onboard! – Elämä tapahtuu ensi vuonnakin, hyppää kyytiin!

I am comfort driven. Even the idea of sweating, battling or exhausting myself exhausts me. I flex rather than challenge. I would rather not take risks. I admit liking routines because by the help of them I can store my brain on the rack of life and chug along the rail of convenience safely and slowly. Oh, how comfy it is to ride the humming railroad … Continue reading Life happens next year too, hop onboard! – Elämä tapahtuu ensi vuonnakin, hyppää kyytiin!