Suomalaisuudesta suomalaisille: Elämässä saa sen verran kun on siihen itse valmis laittamaan

Minusta on ihanaa asua jälleen kotimaassa oman kulttuurini ja kieleni keskellä. Minä olen suomalainen, enkä itsekään muuksi muutu, vaikka näenkin jotkut suomalaisuuteen liittyvät asiat nyt vähän eri perspektiivistä.

Paluumuuttajasilmiini pistää suomalaisuudessa se, kuinka ulkopuolisten, muiden määrittelemien asioiden, uskotaan vaikuttavan omaan onnellisuuteen eniten. Oma elämä on ajattelematta paljolti luovutettu ulkopuolisten olosuhteiden käsiin: Sääntöjen, aikataulujen, neuvolan, järjestelmän, työehtosopimuksen.

On hyvin suomalaista jättää tekemättä tai kysymättä, kun “ei se kuitenkaan onnistu”.

On hyvin suomalaista olla oman tilanteensa vanki ja nähdä ainoaksi mahdollisuudeksi sietämisen ja tilanteesta valittamisen.

On hyvin suomalaista käydä teroittamassa pysäköintisääntöjä väärinpysäköivälle mutta olla kommentoimatta ohikulkijan kaunista takkia, jota ihailee.

Me suomalaiset olemme hyvin vastuuntuntoisia ja taipuvaisia suorittamaan sääntöjen mukaan. Kansallisen historiamme valossa se on varmasti hyvä ominaisuus, joka on pitänyt meidät itsenäisenä kansana valtaapitävien suurempien voimien ohjailussa. Olemme resilienttejä, mukautuvaisia, sekä sinnikkäitä, mutta teemme sen aika passiivis-aggressiivisesti.

Wayne Gretzky on osuvasti järkeillyt että 100% niistä maaleista jää tekemättä, joita ei edes yritetä laukoa.
Suomessa erottuvat helposti ne yksilöt, jotka uskaltavat laukoa huonoistakin paikoista ja yrittää vielä ensimmäisen Ei:nkin jälkeen, ehkä toisenkin. Heitä pidetään menestyjinä ja rohkeina.

Toivoisin että me suomalaiset ymmärtäisimme, että joskus on paikallaan päästää ulos höyryjä, turhautuneisuutta tai vaikka vain puhdasta väsymystä, mutta nuriseminen elämänasenteena ei vie minnekään.
Ihmisen tilanne on tietenkin aina perusteltavissa ulkoisilla seikoilla. Se ei aina ole reilu, eikä siihen aina voi edes itse vaikuttaa, mutta miksi antaisimme epätyydyttävien ulkoisten olosuhteiden viedä myös sen mihin voi AINA vaikuttaa: Asenteen ja käyttäytymisen, hymyn ja sisäisen rauhan?

Itse opettelen kolme vaihtoehdon ajatusta: Jos tilanteeni on niin epätyydyttävä että se saa minut valittamaan, minulla on kolme vaihtoehtoa.

TOIMIn asian korjaamiseksi,
HYVÄKSYn asian tietoisesti tai
LÄHDEn pois ja jätän sen taakseni.

Tässä suomalaisuuden dilemmassani taidan valita tuon keskimmäisen, sen lisäksi että yritän muistaa ihailla ääneen ihmisten kauniita takkeja, hymyjä ja asenteita.


About Finnishness to Finnish people: In life, you get as much as you put in

I love living in my home country again, among my culture and languages. I am a Finn and nothing will change that, even if I see some things from a different angle after years abroad.

The thing that most poignantly sticks to my returning expat-eyes is that we Finns tend to think that something or somebody else is responsible for our happiness. We tend to grant our own lives to external circumstances: Rules, timetables, politics, social system, collective labor agreement.

It is very Finnish to leave undone or unasked, because “it will not work anyway”.

It is very Finnish to be a prisoner of situation and think the only option is to suffer and whine.

It is very Finnish to verbally underline the parking rules to somebody but not compliment someone’s beautiful coat.

We Finns are very responsible and inclined to execute following rules. Bearing our nations history in mind, this has been a significant quality under the crossing strong other powers in between which we have had to survive. We are resilient and perseverant but we execute these qualities very passive-aggressively.

Wayne Gretzky has poignantly reasoned “You miss 100% of the shots you don’t take”.
The Finns that dare to shoot from impossible angles and try even after the second “NO!” are regarded as exceptionally successful courageous people.

I wish we Finns would grasp that sometimes it is of course necessary to let out steam, frustration or pure tiredness, but moaning as an attitude does not lead anywhere.
A person’s situation can of course always be reasoned by external facts. It is not always fair nor can it always be fully influenced by oneself, but why should we let the unpleasant external things steal the part of ourselves in which we ALWAYS can influence: Attitude and behavior, smile and inner peace?

I am trying to learn a method of three options: If my situation is so unpleasant that it makes me want to groan and moan I have three choices:

ACT to make it better,
ACCEPT it, or
LEAVE the situation.

For this dilemma of Finnishness, I think I’ll choose the middle one, on top of which I try at least to always compliment people’s beautiful coats, attitudes and smiles.

4 thoughts on “Suomalaisuudesta suomalaisille: Elämässä saa sen verran kun on siihen itse valmis laittamaan

  1. Naulan kantaan Sanna! Olen samaa mieltä. Takakireys pois ja hymy kasvoille niin oma sekä naapurinkin elo kevenee. Kylläpä osasit muuten hienosti muotoilla tämän asian ilman narinaa ja nurinaa. Asia edellä omiin kokemuksiisi pohjaten.

  2. Olet aivan oikeassa Sanna! Olosuhtehteita, virastoja, laitoksia, yhteiskuntaa, työnantajaa yms. kuulee moitittavan päivittäin, ja miten niiden takia jokin ei ole mahdollista. Ja sääntöjä tosiaan noudatetaan. Sääntöjen rikkomisesta valitetaan taloyhtiölle tai anonyymein lappusin ennemmin kuin kohdataan naapurit silmästä silmään ja keskustellaan rakentavasti asiasta. Itse vaihetelevasti toimin tai hyväksyn, ja yritän lähestyä ongelmia positiivisella ja rakentavalla asenteella.

Comments are closed.