Sunday ambience

Sunnuntailla on oma tunnelmansa. On kuin aika kävisi sunnuntaisin erilaisella mittarilla: Samettisen verkkaisesti; lämpimästi, hiljaa ja haikeanlaisesti.

Minulla on muutamista tilanteista elämässäni hyvin tarkka tunnelmamuistijälki. Muistan sunnuntaiaamun lapsuudenkodissani. Aamiaisen, jonka jokainen nautti ympäri kotia: Olohuoneessa, keittiössä, ruokahuoneessa. Musiikin joka hiljaisesti soi ja sen ympäröimän myönteisen vähäeleisen olemisen.

Muistan erään syysillan, jolloin lapsuuden naapurit, aikuiset ja lapset, olivat kerääntyneet yhteen ja me lapset söimme viinirypäleitä. Ympärillä oli vuodenajan ensimmäinen pehmeä pimeys, syksyn kylmyyden tuoksu ja leppoisa onnellisuus.

Tunnelmamuisti on erikoinen asia. Se ei ole tuoksu, äänet, näkymä, vaan kaikki ne yhdessä ja niiden lisäksi vielä jotakin muuta. Se on aistihavaintojen ja tunteiden yhdistelmä. Tunnelma nousee siitä mitä tilanne saa sinussa itsessäsi heräämään. Sitä ei voi luoda tietoisesti.

Voin palata takaisin jonkin erityisen tilanteen tunnelmaan, mutta en osaa luoda sitä enää koskaan uudelleen. Hetkestä on osattava nauttia, ennen kuin siitä edes tajuaa nauttivansa. Niistä hetkistä tunnelmamuisti kai muodostuukin.


Sunday has its own feeling. It is like time would tick with a different meter: Velvety slow; warmly, quietly and sort of melancholically.

I possess some sharp ambiance memories from some situations. For example, I remember Sunday mornings vividly in my childhood family. The breakfast everybody had all around the house. The music that calmly set the pace for the smooth feeling in the house.

I remember one autumn evening when some of the neighborhood families had randomly gathered together and we kids had grapes from a plastic bag in the kitchen. The first early darkness of the season with the smell of autumn cold was surrounding us and a balmy happiness was almost tangible.

Ambience memory is special. It is not the smells, sounds, view, but all of them together plus something. It is a combination of sensory perception with felt feelings. Ambience memory is created from the feelings the situation raise in you. It cannot be created consciously.

I can go back to a feeling of an experienced ambience but I can never create it again. A moment needs to be enjoyed before you realize you are enjoying it. I guess that is how memories are made.

4 thoughts on “Sunday ambience

  1. Juuri tuota ilmiötä olen kovin usein tuumiskellut. Tunnelmamuistiksi sen kai voisi tosiaankin nimetä! Koko homman taika piilee siinä, ettei tunnelmia voi enää tietoisesti luoda uudelleen samanlaisiksi vaikka haluaisikin.
    Kirjoitat tosi kivasti. Tykkään.

Comments are closed.