Elämän pisin ihmissuhde – Longest relationship in life

 

“Mom I had a nightmare that little sister fell in the toilet and disappeared.”

Big sister’s worry of the ill little sister appeared in her dream, which in the morning light seemed a bit funny to us all.

Sister is a little girl’s most valuable treasure. She is a granted friend, who gets together without specific play dates. A wingwoman, who does not leave her side, even when it actually would feel better to flush her down the toilet.

Siblings teach important life lessons: Withstanding and interaction even when it is difficult, as it is hard to flee far while living under the same roof. The more fighting, the more hugging there is too, and that is the way to grow close. One cannot truly know another if there is no conflict, no solving difficult situations and hurt feelings, and no forgiving. To be trusted, any relationship needs to be tested for it’s limits.

I am beginning to believe the commonly stated fact that third culture siblings grow exceptionally close. Family forms a tight unit as everything else changes around it from time to time. When starting life and friendships in a new place again, one friend can instantly be found among moving boxes: sister. The support and shield of a sibling can in most expat-families always be trusted in the occasional complicated new situations of changing environments and traveling lifestyle.
In our family, the six-year-old big sister always runs to hug her little sister when she sees her at school and comforts her in her little sorrows. The three-year-old little sister acts as a spokesperson, goes and finds a restroom in restaurants all around the world for the shyer big sister, and orders new cokes for both of them on the way.

I guess a sibling is the only person, who in your old age has a chance of truly understanding your background. She is your second memory, whose childhood story includes supplementary marks to your own.


“Äiti mä näin yöllä sellaista painajaista, että pikkusisko putosi vessanpönttöön ja katosi.”

Isosiskon huoli sairaasta pikkusiskosta tuli uneen, joka jo aamulla tuntui hänestä itsestäänkin huvittavalta.

Sisko on yksi pienen tytön elämän kalleimmista lahjoista. Takuukaveri, jonka kanssa ei erikseen tarvitse sopia leikkitreffejä. Kylkiäinen, joka ei katoa ärsyttämästä edes niinä hetkinä kun hänet haluaisi vetää vessasta alas.
Sisarukset opettavat tärkeää elämäntaitoa: Sietämistä ja kanssaelämistä silloinkin kun se on vaikeaa, sillä pakoon ei samassa perheessä kauas pääse. Mitä enemmän tapellaan, sitä enemmän myös halataan ja kasvetaan lähemmiksi. Ketään ei voi oppia pohjimmiltaan tuntemaan ilman kimuranttien erimielisyyksien selvittämistä, joissa on tunteet mukana. Mikä tahansa hyvin läheinen ihmissuhde tarvitsee aika-ajoin luottamuksen happotestausta.

Alan uskoa usein kuulemaani seikkaa, että erityisesti kolmannessa kulttuurissa elävät sisarukset kasvavat hyvin läheisiksi. Perhe kasvaa tiiviiksi yksiköksi kun kaikki muu aika ajoin vaihtuu ympärillä. Kun aloitetaan elämää ja ystävyyksiä jälleen uudessa maassa, yksi leikkikaveri löytyy aina muuttolaatikoidenkin keskeltä: Sisko. Uuden ympäristön tiukoissa tilanteissa voi luottaa siihen, että sisko puolustaa ja tukee.
Meillä kuusivuotias isosisko ryntää aina halaamaan nähdessään pikkusiskonsa koulussa. Kolmevuotias pikkusisko taas menee isosiskonsa tueksi ravintoloissa vessaa etsimään ja tilaa tiskiltä uudet kokikset kun ujompi isosisko empii.

Sisarus onkin vanhuuden päivinä kai ainoa, joka ymmärtää todella mistä tulet. Hän on toinen muistisi, jonka lapsuudentarinaan on painautunut täydentävät jäljet monista samoista asioista kuin omaasi.