Rauha nimeltä Rauha – Lady of peace and gratitude

Istuimme tovin katsellen lintuja ja tuulta. Hänen tarkkaavaisen lempeät kahvinruskeat helmisilmänsä hymyilivät tuikkien silmäkulmien poimuttuneen ihon syvyyksistä. Hän oli enemmän hiljaa kuin äänessä, mutta silti oli helppo saada kiinni siitä millainen hän oli.

Nuo silmät olivat paljon nähneet. Hän kertoi haudanneensa ensimmäisen miehensä kaksikymppisenä ja yhden lapsistaan sen jälkeen, asuneensa kolmella mantereella ja katsoneensa syöpää silmästä silmään, kahdesti. Hän kertoi lemmikkikarhunpennusta ja kauppa-autosta, kesän voimistelutyttöjen tapaamisesta.

Ihmiset, joille elämä on antanut myös sellaista, jota he eivät ole tilanneet, yleensä tunnistaa rauhasta ja kiitollisuudesta. Heille, jotka ovat uineet myös elämän altaan syvässä päässä on selvää, ettei pienistä asioista kannata stressata – ja että elämässä ei loppujen lopuksi ole muita kuin pieniä asioita.
Etukäteen huolestumisella ja kaikkien vaarojen pelkäämisellä ja ehkäisemisellä kun ei tee mitään, paitsi oman arkensa ahdistavaksi. Tilanteet ratkaistaan sitä mukaa kun ne tapahtuvat ja ihminen kyllä useimmin pystyy siihen.
Kyllä työhönsä, kehittymiseensä ja elämäänsä saa paneutua, mutta mikään elämässä ei ole sen arvoista että sen vuoksi kannattaisi vapaaehtoisesti luovuttaa sisäinen tuikkeensa ja rauhansa.

Että minkä ohjeen kysyessäni sain? “En mielelläni neuvoisi”, hän sanoi, “mutta minun elämässäni on toiminut utelias sydän ja luottamus elämään.”


I sat down for a moment with her, looking at birds and feeling the wind. Her brown attentive pearly eyes smiled twinkling under the wrinkly corners of her eyes. There was more silence than talking, but it was still somehow easy to get a grasp of whom she was.

Those eyes had seen. I learned that she had buried her first husband in her twenties and one of her children too. She had lived on three continents and looked cancer eye-to-eye, twice. She told me about her pet bear cub, the countryside mobile grocery store and the summery meet-ups with her gymnastics girls.

People who have received things they did not order in life, can be identified from the peace and gratitude they carry. The ones, who have not only swam in the shallow end of life’s pool, know that it is never worth sweating the small stuff. Plus they know the secret: It is all small stuff.

Worrying and dreading things before they happen is not useful. It just makes your everyday life distressing. Situations can only really be dealt with when they happen and a human is mostly capable of it.
You can delve into your work, development and life but nothing in life is worth losing your inner peace and twinkle.

Of course I asked, and the tip I got was: “I would rather not give advice, but for me, a curious heart and trust towards life has worked”.

One thought on “Rauha nimeltä Rauha – Lady of peace and gratitude

Comments are closed.