Haja-ajatuksia – Kuplisms

Downshifting voi olla trendi vain maailmassa jossa on vaihtoehtoja,
jossa ihminen saa valita jopa liian monesta;
Ympäristössä, jossa ihmisellä on paljon työtä ja tähdellistä tekemistä tarjolla,
sekä terveet, toimivat raajat.

Oman elämän hyllyttäminen, “sitten kun” -elämä on mahdollista ainoastaan niille,
jotka vielä ajattelevat elämän olevan vakituista, ei määräaikaista.

Mitä useammin ja aidommin joku uskoo toisista ihmisistä hyvää,
sen vaikeampi toisilla on uskoa hänestä huonoa.

Missä on muka määritelty että onni olisi ihmisen osa?

Lapsettomuus on jopa suurempi yksilön tragedia kuin mitä tahattomasti lapseton ymmärtääkään, surullista kyllä vaikka armollista.
Lapsen mukana tulee niin paljon kasvumahdollisuuksia, joita ei mitenkään voi etukäteen käsittää.

Kaikki on viestintää: Ystävyys, kasvattaminen, parisuhde, business, politiikka.
Maailma on niiden, jotka osaavat viestiä
tai ovat ainakin kiinnostuneita oppimaan.

Ihminen ei halua kuulla asioita, joita hänen olisi parasta kuulla.
Ihminen ei uskalla sanoa toiselle asioita, jotka toisen olisi parasta kuulla, sillä se avaisi väylän toisille kertoa mikä hänen itsensä olisi parasta kuulla.

Elämässä on paljon enemmän ongelmallisia ajatusvankiloita kuin ongelmia.

Minuutit raksuttavat kaiken aikaa aivan samaan tahtiin.
Kaikki mikä tulee, myös menee.


Downshifting can only be trendy in a world of choices
where one can choose from too many;
In surroundings, where one has plenty of work and significant tasks to do
and healthy, functioning limbs.

“Maybe later” -life is possible only for people who still think life comes with a permanent contract, not temporary.

The more often and more genuinely one believes good about others,
the harder it is for others to think bad about him.

Where was it stated again that happiness is human’s destiny?

Childlessness is even a greater tragedy for an individual than an unintentionally childless individual can understand, sadly but mercifully.
A child brings numerous opportunities for such growth, which is impossible to grasp beforehand.

Everything is communications: Friendships, raising children, marriage, business, politics.
The world belongs to those who can communicate
or at least are willing to learn.

No one wants to hear things he needs to hear. No one wants to say things that another person needs to hear, because that would open a path for the other to say things one does not want to hear.

There are much more problematic prisons of thoughts in life than there are problems.

Minutes tick on the same pace all the time.
What ever comes, also passes.