Tämä nelikymppisyys – This freaking, blessed age of 40-something

Ei ole mitään oikeaa tapaa elää. On vain luotettava omaan tunteeseen siitä että tekee parhaansa, itselleen ja muille.

On uskottava itseensä ja pysyttävä rohkeana omien arvojen kanssa, toimittava horjumatta yksinäisen epäröinninkin hetkellä, mutta muistettava ettei oman mielen jokaiseen sepustukseen tarvitse uskoa.

On huolehdittava, mutta opittava olemaan huolestumatta, turhaan kuormittumatta. On sallittava kantojen joskus heilahtaa kattoon ja miksattava värikäs cocktail, jotta muistaa kuinka elämästä saa vieläkin toisinaan juopua.

On sallittava omat virheet ja riittämättömyys jotta säilyy ihmisenä myös muita kohtaan. On annettava anteeksi, itsensä vuoksi, itselleenkin.

On katsottava itseään tarkasti, kuitenkin ymmärtäen ettei omaa selkää ole mahdollista koskaan nähdä. On katsottava ympäristöön ja joskus opittava käänteisen esimerkin kautta hiljaisesti: Noin en ainakaan tee, tuollaiseen käyttäytymiseen en itseäni päästä. Haluan päätyä erilaiselle seisakkeelle kuin tuo.

Mutta opittava on, väsymättä. Elämän edessä on loputtoman uteliaasti ja nöyrästi kysyttävä: Mitä yrität nyt minulle opettaa, elämä? Mitä ihmettä se voi olla?


There is no right way to live life. You just have to trust your own way of doing your best, for yourself and others.

You have to stick to your own values with courage, act unwaveringly even on the moments of lonely hesitation, but remember that you do not have to trust everything your mind is telling you.

You need to care but steer clear of excess worries and burden. Sometimes you need to allow light-headed festivities into your life and mix yourself a little cocktail as a reminder that it is still okay to get intoxicated by life too.

Own mistakes and brokenness need to be allowed, to stay human towards others. You need to forgive, yourself too, for your own good.

You need to look closely at yourself, but still remember you will never see yourself entirely. You need examine your surroundings and sometimes silently learn by a reverse example: I will not choose to be that way. I will not let myself act in that kind of ways. I want to end up at a different whistle-stop.

Learning. Learning has to be constant, tireless. You have to ask life with endless curiosity and humbleness: What is it that you are trying to teach me? What could it possibly be?

6 thoughts on “Tämä nelikymppisyys – This freaking, blessed age of 40-something

  1. Pidän kovasti näistä sun runollisista pohdinnoistasi, löydän niistä paljon tuttua ja lohduttavaakin.

    Olen pari viikkoa ollut kotona ensin sairaiden lasten kanssa ja sitten itse toipilaana ja ehtinyt paljon miettiä tässä kaikenlaista ja vähän samansuuntaista kuin tässä yllä: Kuinka pitää kiinni omista arvoista, toimia niitten pohjalta ja puolustaa niitä, mutta toisaalta pitää mieli aidon avoimena sen suhteen, että onkin väärässä. Kuinka hyväksyä se, että kaikki eivät ole samaa mieltä siitä, ettei ole mitään oikeaa tapaa elää.

    1. Voi kurja että ootte sairastaneet pitkään! Puolustamisessa tulee mun mielestä aina hyväksymisen ja suvaitsevaisuuden dilemma. Jotenkin ajattelen niin, että omia arvoja eo niinkään ole puolustettava, vaan vain omassa toiminnassa toteutettava, huolimatta siitä mitä muut vieressä tekevät. Se, kuinka niitä toteutetaan ei vaan ole aina niin helppoa äkkiseltään eri tilanteissa, vaikka arvot olisivatkin jäsennellyt. Mutta siinäpä se ehkä tämän iän tarkoitus olisikin? Ehkä mummelina sitten osaan myös toteuttaa käytännössä tehokkaammin sitä, mitä maailmalle toivon.

      1. Omalle kohdalle on viime aikoina osunut useampia sellaisia tilanteita missä on tuntunut, että itselleni tärkeät arvot on tulleet sillä tavoin kyseenalaistetuksi, että niitä on täytynyt ihan aktiivisesti puolustaa. En tiedä onko se oikeasti lopulta koskaan hyvä idea ja johtaako yhtään mihinkään, mutta toisaalta minusta tuntuu näin nelikymppisenä entistäkin tärkeämmältä olla tarvittaessa reippaasti oman itseni puolella.

        1. Se on todellista rohkeutta Kata, ja hienoa! Tuntuu että monet maailman ongelmat johtuvat siitä että ajattelemattomat ovat niin äänekkäitä sekä itsevarmoja ja ajattelevat ihmiset taas hillittyjä, ja kuten sivistykseen kuuluu, kyseenalaistavat enemmän itseään, joskus ehkä turhaankin.

    1. Thank you dear Sharyn. Life is good. Simple and good.
      I hope everything is well with you too.

Comments are closed.