My own personal Thanksgiving

Yhdysvalloissa on tänään kiitospäivä, jolloin perheet ja ystävät kokoontuvat ruokailemaan ja viettämään aikaa yhdessä. Kiitospäivä juontaa juurensa maahanmuuttajien ja alkuperäiskansan ensimmäisen sadonkorjuun juhlasta, jonka kerrotaan luoneen pohjan näiden kansojen rauhanomaiselle rinnakkaiselolle. Tarina on kaunis, vaikka historia ei taida ihan niin kaunis ollakaan.

Tänä vuonna minä vietän kiitospäivääni ihan itse. Ja tänä vuonna minulla on enemmän kiitollisuuden aiheita kuin koskaan ennen.

Olen kiitollinen omasta tarinastani.
Kiitän varjoa, jota ilman en tunnistaisi valoa ja kepeyttä.
Kiitän pimeää talvea, joka on auttanut tavoittamaan sisälläni olevan voittamattoman kesän.
Kiitän syviä kuoppia, jotka ovat opettaneet kiipeämään.
Kiitän pelon peikkoja, joita pois pelästytellessäni olen saanut tutustua paremmin ystävääni rohkeuteen. (Tulkaa vaan toistekin kylään – ja tiedänhän että tulettekin.)

Kiitän elämää siitä että saan vahvasti olla, tuntea ja oppia – ja että opittavaa riittää.
Kiitän kehoani siitä että se tulee apuun silloin kun mieli ei meinaa jaksaa – ja toisinpäin.

Kaikkein suurin kiitollisuus nousee kuitenkin ihmisiä kohtaan:
Läheisiä ja ystäviä (uusia ja upouusia, vanhoja ja supervanhoja) ympäri maailman, jotka ovat lyhtyinä tielläni, pelastusrenkaina, peileinä, sateenkaarina ja vankkumattomina ratapölkkyinä, ilmapalloni nosteena ja kokkeina elämännälälleni.

Kaunis kiitos myös uskollisille ystävilleni blogimaailmassa. Lämmin läikähti rinnassani kun sain Blogger Recognition Award -tunnustuksen Chez Helenalta, Panaman Jenniltä sekä Sudanista Edustusrouva Katalta, joiden hienojen blogien avaaminenkin jo tuntuu yhtä tutun suloiselta kuin astuminen perheen kiitospäivän aterialle. Arvostan. Kiitos.


It is Thanksgiving today in America, my old home country. Families gather to share a meal and spend time together. Thanksgiving originates from the first meal between the Native Americans and pilgrims, which then helped these nations to live in peace and share the land. The story is beautiful even if it does not really reflect the true history, I guess.

This year I am spending Thanksgiving all by myself (we do not celebrate it in Finland).
And this year, I am more grateful than ever.

I am thankful for my own story.
I thank the shadow, without which I could not recognize light.
I thank the dark winter that helped me find the invincible summer inside me.
I thank the deep gutters, that taught me to climb, and the goblins of fear who introduced me better to my friend courage. (You are welcome to visit me again – and I know you will too.)

I am grateful for this life that lets me live strongly, feel deeply and learn eternally.
I thank my body coming to rescue my mind and the other way around, too.

The greatest gratitude however I feel for people. My people and Friends around the world, who light up my path, serve as true lifesavers, mirrors, rainbows and railroads, the air in my balloon and chefs for my appetite towards life. Thank you. I must have done something right to have you around.

A humble Thank you also for my loyal friends in the blogging world. I got a Blogger Recognition Award from Chez Helena, Kata and Jenni, whose blogs feel like entering a family thanksgiving dinner to me.

4 thoughts on “My own personal Thanksgiving

  1. Kiitos – yksi kauneimpia kiitosluetteloita, joita olen ikinä lukenut <3
    Kiitollinen mieli on suuri siunaus ja kun vielä osaa sen pukea sanoiksi näin kauniisti,
    siunaukseksi muillekin <3
    Hyvää kiitospäivää, Sanna!

Comments are closed.