More kuplisms – Itsestäänselvyyksiä

Kaikki muuttuu vaikeaksi kun haluaa omistaa; Esineitä, tilanteita, ihmisiä. Mutta sitä, mihin ei tarraudu, on mahdotonta menettää.

Maailma rauhoittuu kun kuuntelee halutakseen ymmärtää, eikä vain vastata.

Sen minkä tekee muille, tekee itselleen. Hyvän ja pahan, ylevän ja alhaisen.

Epärehellisten ihmisten on usein kaikkein vaikein luottaa ihmisiin.

Arki on tiskiä ja tekemättömiä töitä, menemistä ja tulemista, huonosti nukuttuja öitä, pyykkikasaa ja parkkeeraamista. Elämä piilee hetkien ja asioiden välissä: unisen lapsen posken nukassa, naurunporeilussa, ystävän kädessä ja hitaassa aamukahvinsiemaisussa.
Elämä, terveys ja onni ovat asioita, joita ei huomaa, ennen kuin ne uhataan ottaa pois.

Takautuvasti elämä vilahtaa. Eteenpäin katsoen luulemme olevamme kuolemattomia.

Sellainen elämä, millaiset päivät. Valinnat on tehtävä joka päivä, joka hetki.


Everything gets more complicated when you want to own it; Things, situations, people. But you can never lose what you don’t cling to.

The world seems to settle when you listen in with a purpose of understanding rather than wanting to reply.

What you do to others, you do to yourself. The good and bad deeds, the noble and the low.

Dishonest people usually struggle the most in trusting people.

Days are about dishes and unfinished tasks, pickups and drop-offs, laundry and parking. Life is found in between things and moments: the peachfuzz of your childs sleepy chin, in bubbling laughter, in a friend’s hand and a slow sip of morning coffee.
Life, health and happiness are things you don’t capture, before they get threathened.

Retrospectively life flashes with speed. Looking forward in time we think we are immortal.

The way we spend our days is how we end up spending our lives. Choices are to be made every day, every moment.

One thought on “More kuplisms – Itsestäänselvyyksiä

Comments are closed.