Miksi ulkomaille muuttaminen avartaa enemmän kuin upeinkaan lomamatka

Ulkomaille lähdetään avartumaan. Moni hinkuu kokemuksia ja haaveilee siksi karistavansa synnyinmaan tomut tossujensa alta. Ulkomaille muuttamisen voisi helposti kuvitella avartavan ihmistä samoista syistä kuin lomamatkan: Näkee uudenlaisia kaupunkeja, maisemia, ihmisiä. Kuulee ja oppii kieliä, maistaa uusia makuja ja oppii erilaisia tapoja. Vaikken itse koskaan kuulunut ulkomaille muuttamisesta haaveilijoihin, muistan Suomesta lähtöämme puntaroidessani pystyneeni ajattelemaan pitkälti juuri näitä asioita, sillä en tietenkään tarkasti tiennyt mitä odottaa.

Ja ovathan nekin toki totta, mutta ulkomailla asuminen on ihan muuta kuin pitkäkään lomamatka. Sen paras anti eivät ole uudet maisemat, nähtävyydet, maut ja eksoottisuudet. Eteen kannettu Mai Tai auringonlaskussa kaukaisessa kauniissa maassa vierailla kirjaimilla tilattuna tarjoaa elämyksen, mutta vasta arjen siirtäminen toiseen kulttuuriin synnyttää kokemusta.

Kokemus syntyy niistä hetkistä, jolloin ei saa sitä mitä tilaa. Kun asiat, jotka on pakko hoitaa eivät sujukaan siinä järjestyksessä kuin aivot ovat niitä tottuneet käsittelemään ja on itse keksittävä ratkaisut niistä selviytymiseen. Kun omaa asennetta on rukattava ja joskus kestettävä epävarmuuksia tai muuten hankalia tunteita arjen välttämättömyyksissä. Kokemus karttuu siitä, että ponnistelee itse epävarmuuksista ja muuttojen epäjatkuvuuskohdista läpi.

Ulkomaille ei voi muuttaa “avaimet käteen” -periaatteella vaikka palkkaisi kuinka hyvän relocation-konsultin, sillä sopeutuminen on tehtävä itse. Ruokakaappien ja ystävyyksien rakentaminen sekä uusien kulmien tutuksi tekeminen on aloitettava aina nollasta. On totuttava siihen, ettei yhteiskunta eivätkä kanssaihmiset toimi samaan tapaan kuin kotimaassa, eivätkä välttämättä edes ymmärrettävällä tavalla, eikä siitä voi valittaa mihinkään. On oltava kärsivällinen oman itsensä kanssa, joka saattaa tuntua vieraalta kun tuttu ympäristö ei ole tukemassa identiteettiä eikä kulttuuri kuiskailemassa kuinka olisi parasta toimia “kun aina ennenkin on toimittu näin ja naapuritkin niin tekevät”.

Ja tämä juuri on parasta ulkomaille muuttamisessa: On pakko kehittyä itse ja tarttua itse kaikkeen, erityisesti omaan elämäänsä; On tultava ulos tunnelista ja käytettävä oudolla pöydällä olevat raaka-aineet mahdollisimman hyvin ja oltava osallisena omassa elämässään.


Abroad is the place to enlarge one’s views, right? Many hanker experiences through leaving their fatherland. One could easily think moving abroad gives experiences in the same way as a holiday trip: Seeing new cities, scenery, people. Hearing and learning languages, tasting new flavors and seeing new customs. Even if I was never one of those dreaming of moving abroad, I remember thinking of those matters as we were pondering whether to leave Finland.

And those things are true of course, too, but living abroad is way different than even a long trip abroad. The best of it is not the new sights, attractions, flavors or exotic things. A Mai Tai being brought to table by a waiter in a beautiful strange country far away offers an experience but it does not build up experience.

Experience is what we get when we don’t get what we want. When things necessary to deal with are not functioning in the order our brain is used to and we have to come up with alternative solutions to cope with them. When we have to adjust our own attitude because there is no other option. When we need to bear uncertainties or otherwise tricky situations in everyday life necessities like shopping, banking, school and transport. Experience is built by going through uncertainties and discontinuities of the moves yourself.

Even if you hire the best relocation agent, a turnkey moving solution is not possible, as the adaptation can only be done by yourself. Filling the kitchen cupboards and finding new friends always starts from the very beginning. You need to get used to neither the society nor the co-people functioning in a familiar way and that there is no feedback box for that. One has to be patient with oneself as it might feel a little weird when the surroundings are not supporting one’s identity and the culture is not silently whispering how this and that has always been done.

This exactly is the best part in moving abroad: You have to grow yourself and make it happen in your own life. You have to come out of your convenient think-tunnel and use the ingredients on the odd table as well as possible and play an active part in your own life.

10 thoughts on “Miksi ulkomaille muuttaminen avartaa enemmän kuin upeinkaan lomamatka

  1. Niin totta kaikki! Siksipä ei muuten ole hullumpaa muuttaa näihin haastavampiinkin maihin – täällä pääsee nopeasti perimmäisten kysymysten äärelle mitä tulee omaan itseen ja hyvään elämään 🙂 Olen oppinut paljon omasta ja perheeni kestokyvystä ja joustavuudesta oloissa joissa ihan tavallisetkin asiat kuten sähkö ja juokseva vesi ovat osa arvaamattomuuden yhtälöä. On huimaa huomata osaavansa olla oma hyvä itsensä erilaisisissa ja haastavissakin olosuhteissa, ja mahtavaa huomata kuinka rennosti lapsetkin suhtautuvat sähkökatkoihin ja muihin yllätyksiin, kuinka valmiita he ovat ottamaan elämän vastaan sellaisena kuin sen milloinkin eri puolilla maailmaa kohtaavat. Se on mielestäni ihailtava ominaisuus ihmisessä enkä tiedä miten olisin sen lapsille muuten opettanut kuin näiden välillä hyvinkin hankalien kokemusten kautta.

    1. Kiva jos vahvistat tiedon! Sulla kun on kokemusta arjen pyörittämisestä todella erilaisessa ympäristössä, sillä Sudan ja varmasti Belizekin on vaikeusasteikon kärkikahinoissa. Respect!

  2. Kyllä, ihan totta. Sitten huomaa, että siihen muutokseen, muuttamiseen ja uuteen jää jotenkin koukkuun. On ihana tutustua uuteen, sukeltaa taas ihan tuntemattomaan ja kohta huomata, että hitsi, tääkin sujuu. Muuttojen jälkeen sitä miettii, että löytyyköhän se eläkekoti vielä jostain?

    1. Joo, tunnistan myös koukuttumisen! Älä jooko ihan vielä eläkkeelle jää, sun blogia on niin kiva lukea 🙂

  3. Todella hyvin kirjoitettu, nostan hattua! Oon miettinyt ihan samoja hommia viime aikoina nyt, kun siskoni on seuraamassa jalanjäljissäni ja muuttamassa Suomesta tänne keskemmälle Eurooppaa. Oma muuttoni Saksaan oli varmasti sieltä nössöimmästä päästä, mutta olen silti huomannut että ajan kanssa olen lopettanut monesta asiasta valittamisen ja huomannut, että maailmaan mahtuu todella monia ihan yhtä hyviä tapoja hoitaa asioita. Musta tuntuu että otan nykyään asiat rauhallisemmin: tiedän, että todella harva juttu on maailmanloppu ja aina löytyy uusia mahdollisuuksia.

    1. Ihana tuo sun tunnustus nössöstä muutosta 🙂 Todellakin, expat-elämän muuttojen kautta näkee niin paljon epäjatkuvuuskohtia ja luopumista, että jotenkin ehkä alkaa käsittää yleisesti elämän tilapäisyyden paremmin ja oppii elämään hetkessä, nauttimaan ystävyyksistä ja paikoista silloin kun ne ovat käsillä. Sitä näkee että elämä jatkuu aina kaikesta huolimatta ja usein vähintäänkin yhtä hyvänä ellei parempana kun siihen itse laittaa vaivaa taas uudessa paikassa, minkälaista vaivaa se uusi paikka sitten vaatiikaan. Näinhän tietysti voi toimia myös koskaan kotimaasta lähtemättä. Ulkomaanelämän vain sysää oppimaan tämän ihan väistämättä ja on siksi niin kallisarvoista kokemusta.

Comments are closed.