Love yourself

Kammoan tuota lausetta elämänohjeena, sillä sen merkityksen voi ymmärtää niin kovin ohuelti. Nopeasti ajateltuna “Love Yourself” tarkoittaa vain parhaiden puoliensa näyttämistä ja korostamista, joka kääntyy itseriittoisuudeksi, itsetyytyväisyydessä paistatteluksi ja itsensä korostamiseksi. Tällä tavalla ymmärrettynä lauseen ohje jättää ihmisen ikuisesti ilman rakkautta itseään kohtaan, sillä heikompien puolien pintaan noustessa ne saavat ihmisen tuntemaan korostettua huonommuutta.

Kyllä, itseään täytyy rakastaa ennen kuin on mahdollista rakastaa ketään muuta, mutta ihan ensimmäiseksi on määriteltävä rakkaus – joka ei tietenkään ole aivoilla määriteltävissä. Mutta antakaa minun yrittää.

Tällä hetkellä ja tässä kohtaa elämää minä ajattelen rakkauden olevan hyväksymistä, ihmisen oman ominaisen, ja jokaisella vähän erilaisen muodon sallimista, tilan antamista kasvulle ja kasvun mahdollistamista.

Minusta tämä näyttäisi pätevän niin rakkaudessa itseään, lapsiaan, kuin rakastettuaankin kohtaan, ja ihan universaalisti ihmiskuntaa ja maailmaa kohtaan.

Siis jotta todella voi rakastaa itseään, on ensin kyettävä tunnistamaan omat “ei niin miellyttävät” puolensa, joita meillä kaikilla on, vaikkei niitä sosiaalisessa mediassa niin esitelläkään, ja sitten hyväksymään ne. On uskallettava tutustua itseensä kokonaisena. Kokonaisena epätäydellisenä, inhimillisenä olentona, joka on toisinaan jotakin omasta mielestä ei-hyväksyttävää: kiukkuinen, reaktiivinen, rietas, kateellinen, hölmö, vetäytyvä, heikko.

Täytyy kuitenkin erottaa ajatukset ja toiminnan taso. Se, että hyväksyy oman varjopuolensa, ei tarkoita että sallisi itsensä tekevän vääryyksiä, ylilyöntejä tai toisten ja itsensä loukkaamista. Se ei tarkoita, että luovuttaisi ja antaisi periksi eikä enää yrittäisikään mitään.

Se, että hyväksyy oman maanantaikappaluutensa, tarkoittaa että antaa itselleen armon olla ihminen. Että nyökkää mielessään okeiksi myös ne piirteet, joista ei pidä eikä ehkä koskaan opi pitämään. Sillä tavoin ne menettävät voimansa.

Luulisin, että ollakseen elämän päivissä onnellinen itsensä tai toisen kanssa, on varjon hyväksymisen ohella kuitenkin osattava ajatusten sekä toiminnan tasolla keskittyä voittopuoleisesti valoisaan puoleen, joka ihan kaikista ihmisistä ja tilanteista löytyy – toisilta lähemmältä pintaa, toisilta syvemmältä. Eikä ole haitaksi, jos nämä hyvät puolet jopa lausuu ääneen, itselleen ja varsinkin muille.


Oh, how I dread that sentence as life advice because it can be so misunderstood. “Love yourself” is easily translated as just showing and emphasizing ones strongest sides, being self-absorbed, a smug.
Understood as such, I think it eventually leaves you never loving yourself, as the weaker, not so wanted sides of a person do occasionally pop up too making us feel inferior.

Yes, you need to love yourself before you can love anybody else, but love needs to be defined first – and I do understand that love cannot be defined by brain. Let me still try.

At this point in life I think love is about acceptance. It is about allowing the form of a person to exist as it is, to give space for personal growth and thus enabling development.
This, I think, applies to love towards yourself, your children and your loved one, just as well as it applies to so called universal love towards the human kind and the world.

To love yourself, you first have to be able to recognize the “not so pleasant” sides in yourself, which we all have even if we do not post them in social media. Then this side needs to be accepted. You have to have the courage to get to know yourself as a whole. An imperfect and human creature, who sometimes is something that does not fit your own ideal: Angry, reactive, indecent, jealous, withdrawn, foolish, weak.

However, we need to see the difference in thoughts and actions. To accept your own dark side, does not mean allowing yourself to act badly, hurt yourself or other people. It does not mean that you give up trying either.
To accept your own shadow, means to give yourself mercy to be human. It means that you silently nod “ok” to those traits of yours that you do not like, and might never like. That way, they lose power.

Then again, to enjoy the day-to-day life with yourself and others, on top of accepting your shadow, we need to strive on acting based on the good sides everyone and everything has. We need to concentrate on seeing the good and positive. It helps if we state them aloud too, to others and to ourselves.