Lapsilleni – To my short ones

Koetan vastata kysymyksiinne ja ihmetellä asioita yhdessä; Ohjata, näyttää valoa suuntaan, josta voisi olla apua. Yritän olla esimerkkinä, näyttää aikuisen mallia ja antaa avaimia itsetuntemukseen. Ehkä opitte jotakin. Mutta tepä vasta olette opettaneetkin minulle: Enemmän kuin ikinä pystyin ennen syntymäänne kuvittelemaan.

Olette opettaneet kuinka elämänkokoisen vastuun kanssa eletään päivittäin riittämättömänä – ja että se riittää.

Olette esitelleet minulle väsymyksen, jollaista en tiennyt olevan olemassakaan,
ja ennen kaikkea näyttäneet kuinka siitäkin tullaan läpi ja unohdetaan.

Olette opettaneet aikaisten aamujen ilon ja sysänneet minut ymmärtämään,
että kaikilla ihmisillä on aina meneillään jokin kasvuvaihe,
eikä mikään tilanne elämässä jatku ikuisesti.

Olette opettaneet totuudesta, epäitsekkyydestä, todellisesta rakkaudesta ja elämän kepeydestä. Siitä, että jos ei osaa jotain tänään, ei tarkoita etteikö sitä voisi opetella huomenna.

Teidän kanssanne olen saanut kokea kuinka halaus tai kyynel poskella on paras palkinto,
ja oppinut, ettei elämässä saa ikinä olla niin kiire, etteikö rappukäytävässä ehtisi tehdä sitä hienointa jumppaliikettään, siinä kohtaa missä kaide tekee kummallisen kiemuran.

Teiltä olen oppinut, mikä elämässä todella on tärkeää. Toivon että osaan sen välittää takaisin teille ja sukupolviemme ketjuun.


I try to answer your questions and find out things together; Steer and show light to a helpful direction. I strive to be a role model, to show how to be a grownup and give you keys to know yourselves. Maybe you learn something. But in fact, you have taught me more than I could ever imagine before you were born.

You have taught me
how to live daily with a responsibility the size of life, not ever being enough – and that just that is always enough,
how tiredness of a kind I did not know to exist, is possible to pull through and forget,
how early mornings can be enjoyed, and that everyone is going through a growing phase of some kind,
no situation will ever prevail.

You have taught me about truth, altruism, true love and levity of life,
and how not being capable of something today does not mean one could not learn it tomorrow.

With you, I have experienced how a hug or a tear on my cheek can be the best reward,
and that life should never get so busy that you could not stop for your best gymnastics pose on the staircase, in that spot where the rail makes the funny curve.

With you, I have had the privilege of learning what really matters in life. I hope I can pass it on, little by little, back to you and to generations to come.