You cannot run out of memories if you are always making more

Something in this school-is-soon-out time of the year makes me miss.

Heavy Kentucky rain and front porch atmosphere. Fireflies and dark warm nights that don’t cool down even for the night. The surrounding friendliness and feeling where nobody ponders if he makes a silly impression.
The connection made over a coffee cup in a friend’s southern kitchen. The drousy and smiling feeling of our avenue and the scent of morning mist in the unbelievably humid air. The person who I was there.

Memory is selective. It is easy for longing to pick its objects from the preselected menu.

To me, longing is much rounder and softer feeling that one would think. To miss something does not mean being unable to enjoy something else, even just the opposite that is at hand right now.
Missing is like caressing the point within you, where the memory of those feelings lives.


Jokin tässä kouluvuoden päättymisen ajassa saa minut ikävöimään.

Kentuckyn rankkasadetta ja kuistielämää. Tulikärpäsiä ja tummanlämpimiä iltoja, jotka eivät viilene yöksikään. Ympäröivää rentoa ystävällisyyttä ja tunnelmaa, jossa kukaan ei mieti näyttääkö typerältä.
Kahvikupillisen äärellä syntynyttä yhteyttä ystäväni isossa amerikkalaisessa keittiössä. Kotikatumme raukeanhymyilevää virettä ja aamukasteen tuoksua ilman käsittämättömässä kosteudessa. Sitä, kuka olin siellä.

Muisti on valikoiva. Ikävän on helppo poimia kohteensa muistin esivalikosta.

Minulle ikävä on paljon pyöreämpi ja pehmeämpi tunne kuin etukäteen luulisi. Se että ikävöi jotakin, ei tarkoita ettei nauttisi jostakin toisesta, aivan päinvastaisestakin, joka on nyt käsillä.
Ikävä on kuin silittäisi sitä kohtaa itsessään, jossa muisto noista tunteista asuu.

 

2 thoughts on “You cannot run out of memories if you are always making more

  1. Voi Sanna, tästä tekstistä tykkäsin kovasti! Erityisesti kohta “sitä, kuka olin siellä”, kosketti. Näin se juuri on, ympäristö muokkaa meitä, tuntemuksiamme, tunnelmiamme. Meistä jokaisesta on niin moneksi.

Comments are closed.