Isälleni taivaassa – To my Dad in heaven

Pyhäinpäivän pimeänä ja hyisenä aattoiltana neljä vuotta sitten yllättäen menehdyit. Fyysinen olemuksesi kuoli, emmekä enää voi nähdä tai halata sinua.

Ikävä ei ole laantunut, vaikka siihen on hennosti tottunut. Elämä on muotoutunut uudelleen ihmeellisellä voimallaan, niin kuin kuuluukin. Pyhäinpäivän lähestyessä kaipaus värittyy tummemmin. Se läikäyttää syvemmältä myös silloin, kun näen jossakin isoisän lastenlastensa kanssa. Joskus toivon, että vain astuisit huoneeseen ja saisit kaiken taas paikalleen: Ihmiset, asiat, tilanteet. Sinulla oli ihmeellinen kyky ja ominaisuus saada tapahtumaan rauha.

Ja kuitenkin olet minulle kaikkialla läsnä hyvin usein. Olet siinä kuinka kohtelen lapsiani, kuinka elän oppisi nyt todeksi. Ne rivienvälit, joita isän ja tyttären välillä ei aina tarvinnut edes sanoa. Kuulen äänesi ja äänenpainosi, kuulen kuuntelemisesi taidon. Taivaaseen on yhtä pitkä – tai lyhyt, matka Suomesta, Kentuckysta kuin Hollannistakin.

Vaikka työsi tässä maailmassa jäi kesken, se oli riittämiin loppuun saatettu. Se jätti uteliaaksi, etsimään vastaukset itse. Sinä ehdit johdattaa oikealle tielle ehjällä tasapainoisella esimerkilläsi.

Äkkinäisen lähtösi kautta olen nähnyt, että tänne jää lopulta vain se, minkä ihminen itsestään antaa pois. Opin myös korkeamman opin: Elämää ei voi ihminen hallita. Mitä tahansa voi tapahtua milloin vain. Sellaistakin, jonka olemassaolosta ei etukäteen tiedä mitään.


On a dark and frigid eve of the All Saints’ Day four years ago you suddenly passed away. Your physical being died and we can no longer see or hug you.

The yearning has not subsided, but it has become delicately familiar like a friend. Life has reformed with it’s miraculous power, as it is meant to. As All Saints’ Day comes closer I am missing with a darker shade. Longing glimmers deeper when I see a grandpa with grandchildren. Sometimes I wish you would just appear in the room and make everything good again: People, things, situations. You had an extraordinary talent of getting peace to happen.

And still, you are close and near to me very often. You are in the way I speak to my children, in how I now live your teachings true. The in-between-lines of a daughter and a father that did not always even need to be said aloud. I can hear your voice and your tone, I hear your ability to listen. The distance to heaven is as long – and as short, from Finland and Kentucky as from Holland.

Your work in this world was not completed, but it got sufficiently finished. It left me curious. It left me looking for the answers by myself. You pointed me to the right direction with your example of balance and intact.

Through your very surprising passing I have seen, that only the things we give away from ourselves are the things that truly remain. I also learned a higher piece of wisdom: Life cannot be controlled. Anything can happen at any moment. Also things I have no knowledge about.