It is impossible not to be present in the Kentucky rain

Kevään tullen ikävöin Kentuckyn säätä: Maailmaa ravistavia ukkosmyrskyjä, jollaisia en ole koko elämäni aikana Pohjois-Euroopassa kohdannut, ja yhtäkkistä lämmintä rankkasadetta, joka tuntuu siltä kuin taivas putoaisi niskaan. Ensin tuo hurjapäinen sää vähän säikäytti mutta hyvin pian opin nauttimaan siitä ja nyt voin muistella sen tuomaa ihanaa tunnelmaa.

Yksi tärkeimmistä oivalluksista, jonka expat-elämä opetti minulle vaivihkaa elämästä yleensä on nykyhetken arvostaminen.

Kun elää expat-elämää muuttamalla paikasta toiseen ja jättämällä kerta toisensa jälkeen juuri tutuksi tulleet ihmiset ja ympäristöt, tulee tietoisemmaksi omakohtaisen elämän tilapäisestä luonteesta: Kaikesta on nautittava juuri silloin kun se on käsillä. Muistot eletään kokoelmiin aina tässä ja nyt.

Toisaalta juuri muutot osoittavat elämän loputtoman jatkuvuuden voiman. Jokaisen väsyttävänkin muuton jälkeen aina näkee kuinka elämä jatkuu ihan yhtä vahvasti, muotoutuen tutuksi arjeksi kuin ihmeen kaupalla aina uudelleen uudessa paikassa.


Spring makes me miss the Kentucky weather: The overwhelming thunder storms that I have never experienced in Northern Europe and the warm heavy rain that feels like the sky falling on you. First the weather scared me a bit but very fast I learned to love it and now I can embrace the memory of the feeling it created.

One of the most important lessons expat life taught me about life in general is appreciating the moment at hand.

When you live expat life moving from one assignment to another, always leaving behind the friends and places you´ve just grown close with, you become more aware of life’s temporary nature. Life needs to be enjoyed here and now, in this moment. Every memory is collected now.

On the other hand, the moving makes you also see how life has an endless power of continuity. Even after the most tiring move, the everyday life will miraculously reform to be your familiar routine in a new place.

2 thoughts on “It is impossible not to be present in the Kentucky rain

  1. Minä ikävöin monenkin eri maan säätä. Brittien kalsaa talvea, Brysselin kevättä, Belizestä ukkosmyrskyjä ja leppoisen lämpöisiä päiviä, Yhdysvaltain itärannikon ruska-aikaa…

    Khartumin kevät taitaa sen sijaan olla inhokkivuodenaikani kaikista kokemistani vuodenajoista! Muutamana päivänä ollaan iltapäivällä jo menty 45 celsiusasteessa ja iltaisinkin on niin kuuma, että on vaikea saada unenpäästä kiinni. Mielenkiintoista on nähdä tuleeko näitäkin olosuhteita kaikesta huolimatta vielä joskus ikävä.

    Olen ihan samaa mieltä, että kiertolaiselämä opettaa tietoiseksi siitä, että elämä koostuu hetkistä joissa on parasta elää täysin voimin tässä ja nyt. Toisaalta vuodet Sudanissa haastavat minua päivittäin juuri tässä suhteessa. Täällä minun on usein niin vaikea saada kiinni hetkestä, vaikea olla toivomatta, että olisin juuri nyt jossakin toisaalla… Onneksi on tämä porukka joihin voi aina keskittyä, olivat ympäröivät olosuhteet sitten ihan mitä hyvänsä.

    1. Niin kai se on että aina on jossakin kivempi sää silloin kun omassa olinpaikassa ei ole. Vuodenajat on kyllä huippujuttu, sillä vaihteluhan tekee hyvää. Tuo Sudanin sää on kyllä vähintäänkin haastava. Tsemppiä sinne lämpöön!

Comments are closed.