Huolet ovat portteina käyttökelpoisia

Koska olen ihminen ja äiti, saan itseni kiinni joskus huolestumisesta.

“Entä jos kuopus jää yksin vaille ystäviä uudessa koulussa?”
“Entä jos sairastun vakavasti?”
“Mitä jos tyttäreni jää auton alle pyöräillessään?”

Aika turhaa hommaa tällainen pyörittely. Etukäteen murehtimalla ei tee oikein mitään muuta kuin nykyhetkestään kurjan.

Mutta eivät huolet ihan turhia ole, vaikka murehtiminen onkin. Ajattelen huolien ja murheiden kuten myös unelmien ja haaveiden, olevan portteja ajatusten ja toiminnan välillä. Niiden kautta voi kulkea ajatuksen suosta toiminnan pellon puolelle, tekemään huolettavalle asialle jotakin.

Jos ei tahdo käyttää porttia, on kuljettava aidan viertä eteenpäin, kunnes seuraava tulee eteen. Jos ei koskaan tahdo käyttää porttia, on sitten tajuttava, että tekee päätöksen viettää elämänsä siellä huolien ja haaveiden keskellä, ajatusten puolella, jossa asiat eivät toteudu.


Because I am a mother and human, I sometimes catch myself worrying.

“What if my younger one does not make friends in her new school?”
“What if I get seriously ill?”
“What if my daughter gets hit by a car with her bike?”

Pretty useless thoughts, right? Worrying does not really get you anywhere, it jut makes your present miserable.

But worries in general are not all useless, even if worrying might be. I think of worries, just as dreams and wishes too, as gates in between thoughts and action. I can use them to go from planning into doing something about the worry.

If I do not want to use the gate, I just have to move forward and look for the next gate. If I never want to use a gate, then I need to realize that I have made a decision to spend my life among thoughts, worries and dreams, where nothing ever becomes action.

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *