How are you today?

Parhaita asioita nelikymppisyydessä on se, että voi jo törmätä ihmisiin, jotka kuuluivat läheisesti elämääsi kaksikymmentä vuotta, puoli elämää, sitten.

Hei, minähän tunnen sinut! Mitä kuuluu? Kauanko siitä onkaan? Kukahan olet nyt, mitä kaikkea tässä välissä on tapahtunut, mihin se kaikki on sinua vienyt? Ja samahan sinä olet, mutta kuitenkin eri. Päälle on kertynyt rooleja, kokemuksia, koettelemuksia.
Harvan elämä on kuitenkaan muotoutunut niin yllättäväksi, ettet olisi sellaista voinut ennustaa – tai ainakin takautuvasti tuntuu siltä. Monen elämässä ovat toteutuneet juuri ne asiat, joista hän kaksikymmentä vuotta sitten puhui.

On ilahduttavaa tavata vanha tuttu sattumalta senkin vuoksi, että sen myötä tajuaa ajan kulun. Tajuaa, että vaikka päivät, joskus viikotkin, tuntuvat aika ajoin lipuvan ohi samankaltaisina, niistä muodostuu pikkuhiljaa suuri värikäs kokonaisuutensa.
Kukaan ei päädy mihinkään, ellei itse sinne pyri tai uskalla tarttua ohipyyhältäviin tarjouksiin. Elämän vauhtiin ei voi vaikuttaa, mutta sisältöön ja suuntaankin ainakin hetkittäin voi. On uskallettava elää muutenkin kuin päivästä toiseen. On rohjettava ottaa selvää unelmistaan ja elettävä niitä todeksi.

Emme me ihmisinä mihinkään muutu, ja muutumme silti joka päivä. Oikeastaan kaikki ihmiset, lähimmätkin, tulisi joka kerta tavata ajatuksella: Kukahan sinä tänään olet, mitä sinulle juuri tänään kuuluu?


One of the best things about being forty is that I can already bump into people I haven’t seen in twenty years but who twenty years ago were regulars in my life.

Hey, I know you! How are you? How long has it been? I wonder who you are now, what sort of things have happened, where has it all taken you? You haven’t changed, you are still the same… but different. Roles, experiences and ordeals have piled on those days.
Very seldom somebody’s life has turned out to be very surprisingly different from what I would have forecasted earlier – or at least it seems so retrospectively. I can see that just the things the person talked about twenty years ago have happened.

It is enchanting to meet an old friend because it makes the flow of time visible. Our mundane days seem almost uninflected from day to day, from week to week even, but they gradually form a large colorful entity.
Nobody ends up anywhere, if there is no self-strive or courage to grasp transient possibilities. The speed of life cannot be affected, but the content and direction can, at least at times. Life demands courage to not only to be lived from morning till night. Dreams need to be chased.

People don’t change and still they do, every day. In fact, we should meet every person every time, including the closest ones, with a thought: I wonder who you are today, what’s cooking just now?

2 thoughts on “How are you today?

Comments are closed.