Grown-ups master things but kids master life

My daughter pondered why grown-ups are to be listened and obeyed. We had a discussion about how grown-ups know what is safe, but do not always know everything. She softly laughed at my thought how kids are smarter than grown-ups in some things. I really appreciated her laughter.

We tall-grown people are somewhat invincible in the eyes of a child: We help in homework, finish puzzles and tie shoe laces, we have the strength to carry heavy bags and children, open weird locks and know how to act. Or at least we have learned to look like we know.
We have seen situations and therefore manage THINGS.

Kids master LIFE. They are not yet lost in the surface, knowing, accomplishing, understanding, worry and material. Children live right here and now, confront feelings fresh as they appear and let go in a natural pace.

We adults are, especially us forty-something, a little weird, all in our own individually odd way. We are able to send people and things to space but we do not always get along with people, especially the closest ones.

Actually everything that is important in life has been taught already in preschool:

Do not take a toy from the hand of another

Take turns

Make up and say sorry

Somebody might occasionally act stupidly but nobody is called stupid

Clean up together after playing

Do and learn something everyday – also sports and art; Music and crafts

Nobody is left alone

Rest before you are too tired

Say Thank You


Tyttäreni mietiskeli ääneen miksi aikuisia pitää totella. Kävimme keskustelua siitä, kuinka aikuiset tietävät mikä turvallista, mutta emme me aikuisetkaan aina tiedä kaikkea. Häntä nauratti ajatukseni siitä, että lapset ovat joissakin asioissa viisaampia kuin aikuiset. Arvostan hänen naurahduksensa korkealle.

Olemmehan me isoiksi kasvaneet jonkinlaisia supersankareita lasten silmissä: Osaamme auttaa läksyissä, tehdä palapelit ja solmia kengännauhat, jaksamme kantaa lapset ja painavatkin laukut, avata kummallisimmatkin lukot ja tiedämme kuinka kuuluu toimia. Tai ainakin olemme oppineet näyttämään siltä.
Olemme nähneet tilanteita ja siksi meillä on monet ASIAT hallussamme.

Mutta lapsilla on vielä ELÄMÄ hallussaan. He eivät ole seonneet pintaan, osaamiseen, suorittamiseen, kuormittumiseen, ymmärtämiseen ja materiaan. He elävät tässä, ottavat vastaantulevat tunteet puhtaina vastaan ja päästävät irti luonnollisessa tahdissa.

Kyllähän me aikuiset vähän sekaisin kaikki olemme, varsinkin me nelikymppiset, kukin tyylillämme. Osaamme lähettää avaruuteen ihmisiä ja tavaroita, mutta emme tule toimeen ihmisten kanssa, varsinkaan niiden lähimpien.

Oikeastaan kaikki, mikä elämässä lopulta on tärkeää, on opetettu jo päiväkodissa:

Ei oteta toisen kädestä

Vuorotellen

Sovitaan riita, pyydetään anteeksi

Toinen voi tehdä tyhmästi, mutta kukaan ei ole tyhmä

Siivotaan leikin jälkeen yhdessä

Tehdään ja opitaan vähän joka päivä – myös jumppaa ja taiteita; Musiikkia ja askartelua

Kaikki otetaan mukaan leikkiin

Levätään vähän ennen kuin ollaan liian väsyneitä

Sanotaan kiitos