First impressions of my country

(Kirjoitan tämän äkkiä, ennen kuin en enää näe tai huomaa.)

Suomalainen (tai ainakin espoolainen ja lahtelainen) elämäntyyli on lähempänä amerikkalaista kuin amsterdamilaista: Asutaan omassa naapurustossa ja kuljetaan autolla paikasta toiseen. Syödään hiilihydraattipitoista ruokaa kerralla paljon. Ollaan joko himourheilijoita tai sitten ei urheilla lainkaan. Ihmisvilinää eikä ruuhkaa ole missään paitsi Hoplopissa ja autoparkeissa, sekä aamuisin suurilla väylillä.

On paljon “pitäisi” sanoja. Mediasta, neuvolasta, politiikasta, pomolta, terveysviranomaisilta, naapurilta, omasta päästä. Ymmärrän, että minullakin on pian niitä taas enemmän kunhan löydän itseni yhteiskunnan osasena. Suomalainen hyvinvointi on kuin kukkakeppi, joka pitää letkummankin varren pystyssä – vaikka pää pitää kyllä jokaisen nostaa itse. Joiltakin se jääkin siksi kai nostamatta.

Aivan omalla kauneusasteikollaan taivaltavaan Amsterdamiin verraten funktionalisuus korvaa esteettisyyden. Vuodenajan harmaus korostaa rakennusten värittömyyttä ja mieleen tulevat enemmänkin Yhdysvaltain keskilännen lähiökauppakeskukset. Ihmiset pukeutuvat tummiin reippailuvaatteisiin ja toppahousuihin. Kauppakeskuksissakin pipo pidetään päässä ja takin vetoketju kiinni. Kaikki toimii: Ovet, ikkunat, lämmitykset, valaistukset, puhtaanapito ja hiekoitus. Aukioloajat ja järjestelmät, liikenne sekä talvirenkaiden vaihto ja McDonald’sin kassahenkilökunta.

Ihmispalvelu, siellä missä sitä on, on hymyilevää ja ystävällistä vaikka moni paikallinen sitä katsekontaktin pelossaan vältteleekin. Itsepalvelu toimii ensiluokkaisesti: Olen jutellut Postin pakettiautomaatille, kaupan hedelmävaa’alle ja puhelimitse kadun parkkilippuautomaatille. Kaikki on helppoa kun tekee niin kuin sääntö sanoo, ohjeessa lukee ja sovittu on.

Kerroin kyllä vahingossa elämäntarinani myös kaupan kassalle mutta eiköhän hän siitä ensi vuoteen mennessä tokene ja minäkin pian opin juttelemaan enemmän säästä kuin tunteista.


(I will write this quick before I see through all this.)

Finnish lifestyle (at least outside the city of Helsinki) is closer to Midwest American than Amsterdam. People live in their own residential areas and drive their cars everywhere. Food is relatively heavy with lots of carbohydrates and portions are not small. People are either super sporty or do not take care of their physics at all. There are no crowds anywhere except in the parking lots and kids’ inside play places.

There are a lot of “shoulds”. From the media, health authorities, politics, workplace, neighbor, own brain. I understand I will have more of them too once I will find myself a tiny part of this country again. The Nordic social welfare is like a string bean that keeps even a looser stem up – but a blossom needs its individual power to hold its head.

Compared to visually very attractive Amsterdam, esthetics is mostly replaced by superior functionality. The grey season underlines the blandness of buildings, which is why they remind me of the Midwest strip malls more than anything. People like to wear dark functional clothes that suit the weather. Everything functions: Doors, locks, threefold windows, lights, cleaning and sanding on streets. Opening hours and systems, traffic, winter tires for cars and the personnel of McDonalds.

Human service, where available, is smiling and friendly even if many locals avoid it in their fear of eye contact. Self service works: I have talked to the Post Office’s package machine, grocery store’s fruit wage and made a telephone call to a parking meter on a street. Everything is easy if you do just like the directions tell you or agreed is upon.

I accidentally told my life story to a friendly cashier lady too but I hope that before the yearend she will recover and I will learn to rather discuss the weather than feelings.

6 thoughts on “First impressions of my country

  1. Huvittavaa, mutta ihan samanlaisia fiiliksiä ja havaintoja on minullakin aina Suomessa käydessäni. Eiköhän se siitä tasoitu ja ala tuntua “normaalilta”, kunhan olet asettautunut kodiksi. Tai sitten ei 🙂 🙂

    1. Hassuahan se onkin että tämä tuntuu ihan normaalilta, eron vain huomaa ihan eri tavalla kuin ennen. Minä olen suomalainen – ihan samalla tavalla väritön ja funktionaalinen kuin muutkin 😊 Suomi on paras Suomi, eikä mikään maa voi olla kaikissa sarjoissa paras, niinkuin ei olekaan. Meidän diplomi-insinöörimme ovat aivan huippuja ja ihmisten yleinen tolkku aivan huippuluokkaa, samoin kuin uskomaton säänkestävyytemme!

  2. Tosi hyva metafora. “Suomalainen hyvinvointi on kuin kukkakeppi, joka pitää letkummankin varren pystyssä – vaikka pää pitää kyllä jokaisen nostaa itse. Joiltakin se jääkin siksi kai nostamatta”. Kiva, kun jatkat blogia – kiinnostaa milta paluumuuttajasta tuntuu kotimaa, jossa kaikenlainen maahanmuutto nostattaa kuumia tunteita.

    1. Kiitos. Suomessa, niin kuin muuallakin maailmassa, on selvästi isoja asioista tekeillä ja siksi onkin jotenkin hassua että täällä on kuitenkin kaikki “ihan niinkuin ennenkin”.

Comments are closed.