Eläköön kirjoittaminen – Ode to blogging

I still sometimes feel embarrassed reading and publishing my own writings. Then again, the writings that I have been most hesitant about publishing have usually ended up being the most appreciated. Can you relate? I bet many bloggers can.

Why is it so scary to reveal our true selves to others? What are feelings if we cannot share them? What are you if you only show half of you to others and yourself?

When somebody shares their honest thoughts and naked reality, she might unlock somebody else´s prison. Most of situations are not unique and it helps us to be human to know that somebody else has faced something alike, felt the same kind of feeling, been there before.

Blogging is healthy. Writing is a good tool to reflect one´s thoughts, develop understanding of one self and to grow.

To be a grownup, means to be able to reflect one’s own actions. It means to have the will to try to see the effect and the cause of our own behavior. It is the ability to say Thank you and I’m sorry, and a constant strive to see and be the best complete me by accepting my own imperfections.

And of course we cannot see ourselves as others see us. The same way we can never see our back and therefore the entire ourselves physically, we cannot see our own selves mentally as a whole either. We need other people´s eyes to see what our back looks like. We need other people to mirror us to find out where we are going, to know who we are.

The day we completely stop sharing our not-so-strong sides and feelings and hide the truest core of us, the day we give up being human.

By writing, I have learned that hesitation, the uncomfortable feeling of uncertainty, usually leads to development when you dare to face it.


Noloilen vieläkin usein kun luen omia kirjoituksiani. Epäröin edelleen usein julkaista joitakin pitkäänkin pohtimiani ajatuksia. Ja kuitenkin, eniten epäröimäni kirjoitukset ovat usein olleet lukijoiden mielestä antoisimpia. Samaistuitko? Uskoisin että suurin osa bloggareista ymmärtää tätä fiilistä.

Miksi pelkäämme aidon itsemme paljastamista? Mitä tunteilla tekee jollei niitä voi jakaa? Mikä minä olen itselleni, jos en uskalla olla toisille edes puolikas?

Kun joku jakaa aidoimmat ajatuksensa ja paljaimman totuutensa, jonkun toisen ajatusten kalterit saattavat avautua. Useimmat kokemamme tilanteet eivät ole uniikkeja, vaikka itsestämme siltä tuntuu. Kun joku kertoo kokemuksistaan, huomaamme ettemme ole yksin tunteidemme kanssa vaan aika moni tuntee samaa tai on ollut samankaltaisessa tilanteessa itse.

Bloggaaminen on terveellistä. Kirjoittaminen on erittäin hyvä väline elämänmittaiseen itsereflektointiin, itsensä ymmärtämiseen ja kasvuun.

Aikuisena oleminen tarkoittaa sitä, että pyrkii näkemään omien toimiensa seuraukset. Se tarkoittaa halua ymmärtää omia tarkoitusperiä ja kykyä ymmärtää oman käyttäytymisensä vaikutusta toisiin. Se on kyky käyttää sanoja kiitos ja anteeksi. Se on jatkuvaa pyrkimystä olla paras oma itsensä sen kautta että tunnistaa ja hyväksyy omat varjopuolensa.

Emmekä tietenkään koskaan kykene näkemään itseämme niin kuin muut meidät näkevät. Samaan tapaan kuin emme koskaan näe omaa selkäämme ja sen vuoksi fyysistä itseämme kokonaan, emme näe henkistä itseämmekään kokonaan. Tarvitsemme toisen ihmisen näkemyksen, silmät ja korvat, nähdäksemme selkämme ja itsemme kokonaan. Tarvitsemme toisen ihmisen peiliksi itsellemme ja kehityksellemme.

Sinä päivänä kun lakkaamme näyttämästä heikompaa puoltamme toisille ja piiloudumme korostamalla vain vahvuuksiamme, sinä päivänä luovutamme ihmisyyden käsistämme.

Olen kirjoittamalla oppinut että epäröinti ja epävarmuuden epämukava sietäminen yleensä johtaa kehittymiseen, kun sen läpi uskaltaa kulkea.

6 thoughts on “Eläköön kirjoittaminen – Ode to blogging

  1. As another blogger I wholeheartedly agree. I’ve also noticed that the blogging community is, generally speaking, welcoming, supportive and interactive. Thanks to blogging, I have connected with a number of people on various social media platforms and WP: it’s almost like going back to the penpalling days of my youth! 🙂

    1. Hei ihanaa, sun blogi on mun ikisuosikki. Olen ollut vähän poissa monella tapaa mutta kiitos taas kommentista. Taidattepa saada mut vedettyä takaisin tähän blogimaailmaankin 🙂

  2. Pohdin samaa asiaa omassa blogissani juuri – bloggaaminen on tervettä ja auttaa jäsentämään maailmaa. Parhaat blogit ovat sellaisia, jossa kirjoittaja uskaltaa ilmaista itseään rehellisesti, omalla äänellään. Annoin sinulle muuten myös tunnustuksen!!

    1. Kiitos Héléna kiitos. Ilman blogia tuntuu jotenkin puolikkaalta. Ja uskallusta todellakin, sitähän bloggaaminen ja Elämä oikeastaan vain vaatii!

Comments are closed.