Crossroads – Matkalla

ride my bike daily through a crossing where cars, tram, metro, bikes, scooters and airplanes (a minute away from touchdown), meet simultaneously. Right underneath is a tunnel for pedestrians and I assume beeping satellites fly somewhere up above me too.

There are hundreds of people on the move on that spot, overlapping and one above another. The crossing may sound busy, but it is not. As a matter a fact, it is a very tranquil place where overgrown nettles tantalize the red blooming poppies on the edge of the bike path and the wind softly patterns the surface of a nearby canal.

It is that contrast between all man-made and the nature which makes me think.

Life is coming and going. Every day we travel at least there and back. If a person loses his motility, he loses a big part of freedom, as movement is human’s nature. We are, after all, all constantly en route – at least around the sun.

We need to go places, because it is not always enough to send our thoughts, voice or picture. Sometimes we need to be there to touch or just to sense or to be sensed, bring the other person the silent messages too.

There is something intriguing in movement: The bustle of a city street, wind dancing with a dry leaf, launch of a rocket, a horse’s gallop, waves rushing to shore or that specific crossing.
Movement makes energy visible. Energy, that is like life: imperishable but forever changing.


Pyöräilen päivittäin läpi risteyksen, jossa kohtaavat yhtä aikaa autot, raitiovaunu, metro, mopot ja pyöräilijät sekä minuutin kuluttua laskeutuvat lentokoneet. Alla tunnelissa kulkevat vielä kävelijät ja avaruudessa samassa kohtaa piipittävät varmaan satelliititkin.

Päällekkäin ja limittäin kulkee siinä kohtaa satoja ihmisiä. Kuulostaa ehkä ruuhkaiselta, vaikkei risteys sitä ole. Se on itse asiassa erittäin rauhallinen paikka. Pyörätien reunassa ylikasvaneet nokkoset härnäävät kauniinpunaisia unikonkukkia ja tuuli kuvioi hellästi viereisen kanaalin pintaa.

Juuri tuo luonnon ja kaikenlaisen ihmisen aikaansaaman kontrasti saa ajattelemaan.

Elämä on menemistä ja tulemista. Joka päivä kuljemme vähintään tuonne ja takaisin. Jos menettää liikuntakyvyn, menettää suuren osan vapaudestaan, sillä liikkuminen on ihmisen luonto. Olemmehan kaikki koko ajan matkalla vähintään auringon ympäri.

Meidän on mentävä paikkoihin, sillä aina ei riitä että lähetämme ajatuksemme, äänemme tai kuvamme. Joskus on oltava paikalla koskettamassa tai vain aistimassa ja olemassa aistittavana, tuoden toiselle ihmiselle myös rivien välit.

Liikkeessä on jotakin kiehtovaa: Suurkaupungin kadun vilinässä, tuulen kieputtamassa lehdessä, avaruusraketin laukaisussa, hevosen laukassa, aallon rantaan iskeytymisessä, tuossa risteyksessäni.
Liikkeessä energia on näkyvissä. Energia, joka on kuin elämä: Katoamaton mutta alati muuttuva.