Moments last but years are short

Aika on erikoinen asia. Vaikka elämämme ovat eri mittaisia, meillä kaikilla on käytössämme vain tämä sama minuutti ja päivässä samat tunnit. Joku ehtii siinä ajassa olemaan amerikan presidentti ja joku äiti teresa, toinen taas kahdeksan lapsen rakastava vanhempi ja joku itsensäkin unohtanut ilkivallantekijä. Joskus perjantaisin tuntuu, että viikko vilahti ohi niin että se melkein jäi välistä. Niin nopeasti ettei jälkeenpäin edes muista mitä siihen sisältyi. … Continue reading Moments last but years are short

One Friday night to go, please

Ilta oli jo hämärtynyt pimeäksi. Odotellessamme rakkaita ystäviä lentokentältä saapuviksi vein roskat kadun toiselle puolelle, niin kuin niin monta kertaa aiemmin. Silloin se pyyhkäisi ylitseni. Amsterdamin keskikaupungin äänet, tuoksu ja saapuvan sateen tuntu. Ohi vilahtavat polkupyörät ja perjantai-illan alkava, odottava samettinen tunnelma. Korot kopisemassa konserttitaloon päin, ihmisiä istumassa terassilla markiisien alla. Eläväinen kaupunki joka avautuu heti kotiovemme takana. Tätä tulisin kaipaamaan. Emme me ole minnekään … Continue reading One Friday night to go, please

Sydän kuiskaa – A whisper from my heart

Compulsory education in The Netherlands starts at the age of four. My youngest officially starts school this fall. She has, however, attended preschool already for one year here in Holland and half-days on the previous year in Kentucky, too. My soon seven-year-old first born begins second grade this week even though her age-mates in Finland only start their compulsory education this fall. Our family is … Continue reading Sydän kuiskaa – A whisper from my heart

Our jet lag bubble

Kello on 23.53. Amsterdamin yö on jo täysin pimeä, vain vastapäisen naapurin parvekevalot kajastavat makuuhuoneeseemme. Kolmevuotias istuu pyjamassaan legolaatikossa ja laulaa. Pipsa Possu on katsottu loppuun. Neljä koneellista pyykkiä on taiteltu kaappeihin. Kuusivuotias kertoo minulle toivovansa ensi jouluksi joulupukin lisäksi myös sitä, että käärimme toinen toisillemme lahjoja pakettiin. Amsterdam nukkuu, me valvomme hyvillä tuulin. Tämä harmonia ei todellakaan ole aina läsnä, eikä kestä kauan. Tämä … Continue reading Our jet lag bubble

Nyt jos koskaan – With all curiosity

Täytän tänään neljäkymmentä. Perinteisesti nuo numerot liitetään ikäkriisiin: Nelissäkymmenissä alkaa jo tajuta mitä itse on ja mitä ei ole. Jos tähän mennessä ei ole saanut elämässä jotakin aikaiseksi, ei sitä enää ehdikään saada, ajatellaan. Perusta elämälle on luotu ja puolet elämästä eletty. Olen aina ollut tyytyväinen, jopa onnellinen, sen ikäisenä kuin kulloinkin olen. En tee siitä poikkeusta tänäkään vuonna vaikka sen verran lykkäsinkin vuosien täyttymistä … Continue reading Nyt jos koskaan – With all curiosity

Tässä kohtaa elämää – At this spot in life

Raitiovaunu liukuu iltahämärässä kohti Amsterdamin keskustaa, kotia. Ikkunoiden takana alkukesän tuoksu. Käytävän toisella puolella mies kailottaa puhelimeen englantia intialaisella aksentilla. Seuraavalta pysäkiltä kyytiin nousee nuori nainen lenkkitamineissa ja etuosaan istahtaa herra, joka lemahtaa pitkältä työpäivältä. Takana nuoriso jutustelee iloisesti hollanniksi ja nauraa. En minä vieläkään mahdu yhteenkään niistä tarinoista, joihin minua sovitellaan: Kotiäidiksi, amsterdamilaiseksi, suomalaisen pikkukaupungin kasvatiksi, kansainvälisen businessmiehen rouvaksi, kirjoittajaksi, laulajaksi, introvertiksi, ekstrovertiksi, markkinointipäälliköksi, … Continue reading Tässä kohtaa elämää – At this spot in life

May I speak to spring, please? – Kevään yllätys

Spring always surprised a northerner in Kentucky. It simply arrived during a weekend and unpacked its bags staying as a permanent guest. In Finland I was used to spring creeping in and making promises, then withdrawing again until making a comeback for good. The Kentucky spring was magical to me especially because of the magnificent magnolia trees that blossomed in white, pink or delicate purple … Continue reading May I speak to spring, please? – Kevään yllätys

Iltasadun jälkeen – Lullaby

Nuku lapseni pieni, näe kauniita unia. Minä suojelen untasi, pidän kädestä ja laulan sinut unen polun päähän, kuin elämään. Onnellisia unia toivotan, mutten siloista elämää. Toivon värikkäitä, täysiä päiviä ja tummanlämpimiä öitä; Syvää iloa ja todellisia tunteita. Tarpeeksi pettymyksiä, jotta iloitset onnistumisistasi. Sopivasti vastoinkäymisiä, jotta tunnistat onnen. Luottoa omiin siipiin ja kosketusta maailmaan; Verkkaista varmaa kasvua. Toivon, että polkusi johtaa vehreään kumpuilevaan maastoon, jossa vankat … Continue reading Iltasadun jälkeen – Lullaby

Aamutunnelma – Morning mood

Ensin ylitämme pyörätien, autokaistan ja kahdet ratikkakiskot. Sitten polkaisen täyteen vauhtiin. Heilautamme kättä tutulle kukkakauppiaalle tulppaaniröykkiön taakse juuri ennen kurvia. Aamuaurinko lupailee kaunista päivää. Ohitamme ensimmäisen sillan ja somien kaupunkivillojen rivistön. Tuuli tuntuu jo nyt raikastavan mieltäni vaikka olemme vasta kahvilakadulla. Ehdin hidastaa pysähtyäkseni liikennevaloihin kahdeksan polkijan sekalaiseen joukkoon. Valo vaihtuu vihreäksi ja sekasotku asettuu vauhdin myötä siistiin muodostelmaan. Sitten *suih* tunneliin ja sotken hetken … Continue reading Aamutunnelma – Morning mood

Ystävät, ystävät, ystävät – Friends, friends, friends

Olen aina keksinyt hyvin tekemistä yksiksenikin, enkä ole taipuvainen kokemaan yksinäisyyttä, sillä tutustun myös halutessani ihmisiin helposti. Nautin joskus omasta seurastani ehkä vähän liikaakin. Toisaalta juuri se saattaa olla yksi tekijöistä, joiden ansiosta perheemme on kotiutunut uusiin kotimaihin nopeasti. En vaivu alakuloon, vaikkei hyvää rouvaporukkaa ole jatkuvasti ympärillä. Toki kaipaan ystäviäni ja pyrin parhaani mukaan olemaan mukana rakkaiden ihmisteni iloissa ja suruissa etäältäkin. Eniten kuitenkin … Continue reading Ystävät, ystävät, ystävät – Friends, friends, friends