Luurankopyjama

Kuusivuotias kuopukseni on vielä sillä hilkulla että uskoo hammaskeijuun, joulupukkiin ja yksisarvisiin. Hän on sitä sorttia, joka kulkee varmasti aina omaa polkuaan, oli se sitten moottoritiellä, taikametsässä tai keijupölypilvessä. Ja typeräähän olisi tietysti ollakin uskomatta, sillä se riskeeraisi lahjojen saannin ja kolikot tyynyn alla. Vähän yllättäen joulun pehmeästä paketista, pinkistä luurankopyjamasta tuli suosikki. Kun hän sitten pyhien jälkeen näki saman pyjaman poikineen roikkuvan vaateliikkeen rekissä, … Continue reading Luurankopyjama

Luovuus = Äly hauskanpidossa

Jälleen ohjeistan ottamaan maalaushommiin alustan ja kerta toisensa jälkeen siivoan silppua lattioilta tai raaputan liimaa pöydältä. Usein myös ensimmäiseksi kotiin tullessani imuroin, jottei glitter tai slime-ainekset kulkeutuisi jaloissani ihan joka nurkkaan. Jep, meillä askarrellaan bigtime. Lasten luovuuden salliminen on vanhemmalle työlästä, mutta siihen investoiminen kannattaa. Arvelisin että luovuus nousee yhä suurempaan arvoon tällä aivotyön aikakaudella, kun on siedettävä epäselvyyttä ja yhdisteltävä nopeasti uusia asioita. Lasten … Continue reading Luovuus = Äly hauskanpidossa

Huolet ovat portteina käyttökelpoisia

Koska olen ihminen ja äiti, saan itseni kiinni joskus huolestumisesta. “Entä jos kuopus jää yksin vaille ystäviä uudessa koulussa?” “Entä jos sairastun vakavasti?” “Mitä jos tyttäreni jää auton alle pyöräillessään?” Aika turhaa hommaa tällainen pyörittely. Etukäteen murehtimalla ei tee oikein mitään muuta kuin nykyhetkestään kurjan. Mutta eivät huolet ihan turhia ole, vaikka murehtiminen onkin. Ajattelen huolien ja murheiden kuten myös unelmien ja haaveiden, olevan portteja … Continue reading Huolet ovat portteina käyttökelpoisia

Want, greed, imagination and gratefulness

Kaikenlainen kehitys vaatii tahtoa ja haluamista. Kun jotain haluaa kovasti, onnistuu ehkä tekemään työtä haluamansa asian eteen ja löytämään reitin sinne. Jos ei halua mitään tai ei tiedä mitä haluaa, on epätodennäköisempää että saavuttaakaan mitään. Haluamiseen tarvitaan mielikuvitusta, joka mahdollistaa unelmat ja haaveilun. Mielikuvitus on myös kaiken moraalin perusta, sillä jos ei kykene kuvittelemaan tekojensa seurauksia, voi mennä lopputuloksessa pahasti pieleen. Mutta jossakin kohtaa haluaminen … Continue reading Want, greed, imagination and gratefulness

Jaksaa vai viitsiä?

Näillä on tärkeä ero. Ihminen jaksaa kyllä enemmän kuin luulee mutta omasta jaksamisesta on toki opittava kuunnellen pitämään huolta. On levättävä ja lepuutettava aivoja sekä kehoa säännöllisesti. Mutta kun jotain ei tee tai johonkin ei tartu, on kysyttävä itseltään, onko kyse siitä ettei jaksa vai siitä ettei viitsi. Elämä jää elämättä jos ei viitsi. Todellinen aito tyytyväisyys ja hyvä olo kun tulee siitä, että itse … Continue reading Jaksaa vai viitsiä?

Elämän kompassi: Tunteet

En missään olosuhteissa valitsisi elämää ilman tunteita. Noita hirveän karmeita ja suloisen syleileviä, mutta aina tosia. Aikuisena alkaa osata ottaa tunteetkin onneksi jollain tavalla jo asiapohjalta: Ottaa kämmenelleen, käännellä ja päästää sitten menemään. Pelon tunnistan jo aika hyvin. Se hiipii silloin kun on väsynyt ja yrittää kuiskutella korvaan juttujaan. Usein ei tarvitse tehdä mitään muuta kuin mennä nukkumaan saadakseen äänen hiljenemään. Länsimainen ihminen kun ei … Continue reading Elämän kompassi: Tunteet

We cannot really fool each other: I can see you are human too

Juttelin aikaa sitten viisaan nuoren miehen kanssa, joka sanoi ettei halua esitellä tähtihetkiään sosiaalisessa mediassa, koska toisten huippujuttuja on todella kurja lukea silloin kun oma tähtihetki tuntuu olevan täysin saavuttamattomissa. Jäin miettimään pitkään tätä hyvin myötätuntoista ajatusta. Minusta on hieman huolestuttavaa että kehitymme yhä paremmiksi antamaan itsestämme sellaisen kuvan, jonka ajattelemme toisten haluavan nähdä. On toki terveellistä että hienot hetket ikuistetaan, niihin keskitytään ja ne painetaan … Continue reading We cannot really fool each other: I can see you are human too

Rauha nimeltä Rauha – Lady of peace and gratitude

Istuimme tovin katsellen lintuja ja tuulta. Hänen tarkkaavaisen lempeät kahvinruskeat helmisilmänsä hymyilivät tuikkien silmäkulmien poimuttuneen ihon syvyyksistä. Hän oli enemmän hiljaa kuin äänessä, mutta silti oli helppo saada kiinni siitä millainen hän oli. Nuo silmät olivat paljon nähneet. Hän kertoi haudanneensa ensimmäisen miehensä kaksikymppisenä ja yhden lapsistaan sen jälkeen, asuneensa kolmella mantereella ja katsoneensa syöpää silmästä silmään, kahdesti. Hän kertoi lemmikkikarhunpennusta ja kauppa-autosta, kesän voimistelutyttöjen … Continue reading Rauha nimeltä Rauha – Lady of peace and gratitude

Haja-ajatuksia – Leftover thoughts

Usko aina itseesi. Kaikkea mitä mielesi puhuu, ei kannata uskoa, mutta tunteesi ovat aina totta ja osoittavat oikeaan suuntaan. Elää kuin viimeistä päivää ja elää kuin jokainen päivä olisi viimeinen. Siinä on vissi ero. Viehättävin ihminen on sellainen, joka ei tiedä sitä itse. Kaikki me haluamme vain tuntea olomme hyväksi. Mutta itsetunto rakentuu siitä, että tekee toisille hyvää, ei siitä että hakee sitä itselleen. Always … Continue reading Haja-ajatuksia – Leftover thoughts

What makes mediocre excellent?

Ystävien kesken on yhteisymmärrys ja halu ymmärtää toista. Vaikka toinen sanoisikin jotakin vaikeasti ymmärrettävää tai jotakin, jota ei ole helppoa kuulla, ystävien välillä on luja tahto ajatella että toinen tarkoittaa hyvää. Vaikka kaikkea ei sanottaisi, ystävät tahtovat ymmärtää myös rivien välit parhain päin. Luottamuksen vuoksi ystävien kesken on helppo olla puhua, eikä tarvitse osata sen kummemmin viestiä. Luottamus ottaa aikaa muodostuakseen, eikä ystävyys ole kaikkialla … Continue reading What makes mediocre excellent?